sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kaikki säilyy ennallaan

Elämäni koirat 2/5

Ala-asteen kolmannella luokalla keksin haluavani kanin, koska yhdellä luokkalaisellani oli kaneja. Vanhempani eivät ideasta innostuneet (mikä näin jälkikäteen ajateltuna osoittautui hyväksi jutuksi). Kanien sijaan ajatukseksi tuli toinen koira.

Olin eräänä päivänä isäni kanssa Citymarketissa, liekö meneillään ollut alkukevät tai lopputalvi. Vuosi oli joka tapauksessa 2005. Ilmoitustaululla oli ilmoitus sekarotuisista koiranpennuista. Isäni soitti ilmoituksen numeroon. Taisimme ihan koko perheen voimin käydä katsomassa pentuja ja lopulta meille valikoitui harmaa narttupentu.

Vilkku haettiin meille vapunpäivänä. Kyseiseltä päivältä on kuvia, joissa Vilkku pureskelee ilmapalloa (siinä on selvästi syy Vilkun ilmapallokammoon). Suskuun Vilkku ei suuremmin tehnyt vaikutusta. Myöhemmin Vilkku on itse saanut tuntea, millaista on, kun pentu yrittää roikkua vaikkapa hännässä.

Suskun kuoltua Vilkku jäi ainoaksi koiraksi aina siihen asti, kun vuonna 2007 taloon tuli Piri. Vilkku ehti myös olla jonkin aikaa ainoa koira Pirin kuoleman jälkeen. Vilkku on siis ehtinyt nähdä kaikki koirat, jotka perheeseemme ovat kuuluneet.

Maaliskuussa Vilkku täyttää kymmenen vuotta, mutta ikää ei sen käytöksestä huomaa. Se koheltaa entiseen malliin. Laajemmin ajatellen Vilkku on ollut erittäin opettavainen koira. Nuorena se esimerkiksi laittoi sisustusta uusiksi eroahdistuksensa vuoksi. Mutta keittiön pöydän naarmuista, tuoleissa olevista puremajäljistä ja pureskellusta minijoulukuusesta huolimatta se on aivan mahtava koira. Se heiluttaa häntää ylivoimaisesti eniten ja tulee kerjäämään rapsutuksia. Se vain on niin.. Vilkku.

"Maailma matkaa radallaan
Päivä nousee uudestaan
Ei mikään muutu milloinkaan
Kaikki säilyy ennallaan"
Anssi Kela - Puistossa
San. Anssi Kela

Joulukuu 2006

perjantai 28. marraskuuta 2014

Niiden siivet eivät lentää saa

Elämäni koirat 1/5

Facebookissa on pyörinyt Elämäni koirat -nimeä kantava haaste. Ja koska ainakin kaksi kertaa olen nähnyt haasteen yleisesti ilmaan heitettävän, päätin tarttua siihen. Milloin ei muka olisi hyvä idea kirjoittaa elämänsä koirista?

Ensimmäisenä vuorossa on liki 16-vuotiaaksi elänyt sekarotuinen Susku. Se oli perheemme ensimmäinen koira ja ikää sillä oli minun syntyessäni reilut neljä vuotta, se kun oli syntynyt joulukuussa ja minä maaliskuussa.

Susku ei ollut minulle linkki koiraharrastusten maailmaan, enkä varsinkaan ala-asteen alkuvuosina ollut perillä koiraharrastuksista muutenkaan. Kerran tosin olin möllitokoa katsomassa, mutta siinä se sitten olikin. Mitä nyt joskus ala-asteella yritin opettaa Suskua hyppäämään hulavanteen läpi. Ja taisi se hypätäkin.

Vilkun tullessa taloon vappuna 2005 Susku ei ilahtunut. Se vietti aluksi paljon aikaa eri puolella taloa kuin Vilkku, mutta lopulta se sopeutui. Ja vaatiihan se sopeutumiskykyä, kun vilkas pentu tykkäisi roikkua hännässä kiinni. Eikä Susku pelkästään sopeutunut, vaan se myös piristyi.

Olin 11-vuotias, kun syyskuussa 2006 Susku piti lopettaa oletetun halvaantumisen vuoksi. Suskun kuolema oli minulle todella vaikea juttu, olihan minun kohdallani kyse ensimmäisestä koiran menettämisestä. Siitä yli pääseminen vei aikaa. Ja tällä hetkellä on melkein vaikea käsittää, että Suskun kuolemasta tuli syksyllä kuluneeksi kahdeksan vuotta.

"Niiden siivet eivät lentää saa
Niiden silmät itkeä ei voi milloinkaan
Iäisyyden ne vaihtais milloin vaan
Sun paikkaas päällä maan"
Tiktak - Siivet
San. E. Sarmo

© äiti tai isä

torstai 27. marraskuuta 2014

Mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä

Mielestäni otsikossa oleva pätkä Cheekin kappaleesta on huutanut halusta päästä postauksen otsikoksi ja odottelin, milloin olisi sopiva hetki ottaa tuo otsikoksi. Päätin sitten jo ennakkoon ottaa sen tämän möllipostauksen otsikoksi - ja toistelin sitä mielessäni jonkin verran ennen ensimmäistä rataa.

Olimme tänään tosiaan Joan mölleissä Pärnävaaralla. Edellisen kerran oltiin mölleissä toukokuussa... Pitäisiköhän opetella käyttämään termiä agilityepikset möllien sijaan? No, ehkä sillä ei nyt niin paljoa ole väliä.

Osallistuttiin mölliradalle ja kisaavien hyppyradalle. Tarjolla olisi myös ollut kisaavien agilityrataa (ja VVV-putki rata eli vauvat, vanhukset ja vammaiset, mutta se ei nyt ollut meitä varten). Ajattelin, että möllirata olisi mukavaa "lämmittelyä" ennen kisaavien rataa ja että Netta ei ehkä jaksaisi kolmea rataa. Kaksi on hyvä määrä.

Möllirata on videolla tuossa alla. Rata oli aika kiva. Olen tyytyväinen, vaikka yksi hyppy jäikin välistä enkä sitä viitsinyt alkaa korjata. Puomilla katsoin jo, että Netta menisi ohi, mutta meni se sittenkin puomille. Ainakin omasta mielestäni juoksin, vaikka tuntuu, että videolla kaikki näyttää hitaammalta. Mutta ei ainakaan mennyt pelkäksi hidasteluksi, eikä Netta myöskään jäänyt haistelemaan mitään! 


Kisaavien hyppyrata oli kisaavien agilityradan jälkeen. Radalta ei ole videota, mutta tein suuntaa antavan ratapiirroksen (pitkästä aikaa!). En ole aivan varma hyppyjen 10 ja 11 asennoista ja virheitä voi muutenkin olla. Rengas unohtui ratapiirroksesta, se oli siis jossain kohtaa. Netta muistaakseni meni okserin ohi ja tästä siis HYL. En ehtinyt korjata sitä virhettä tai sitten ajattelin, etten ehtisi (kuka näitä enää muistaa?). Neloshypyllä oli vähän hankaluuksia takaakierrossa ja Netta pari kertaa kiersi koko hypyn. Missä olivatkaan kaikki joskus takaakierrosta kuullut asiat? Niinpä niin. 

Etukäteen jännäsin keppejä, mutta niissä ei ollutkaan ongelmaa. Netta meni oikeaan väliin ja vaikka vauhti ei ollut päätähuimaava, ei se ollut pelkkää kävelyvauhtia (tai ainakaan minusta se ei siltä tuntunut, mene ja tiedä, kun ei videotodisteita ole). Kymppihypyn jälkeen valssasin ja putkelle asti Netta oli oikealla puolellani. Ja kuka se myöhästyikään suunnitellusta persjätöstä ennen putkea seuraavaa hyppyä? No, ei siinä mitään. Tilanne hallintaan ja rata loppuun. Vieras pussikaan ei jännittänyt Nettaa. 

Tästäkin radasta jäi hyvä fiilis. Ei haistelua, kepit menivät hyvin, yleisesti ottaen meni hyvin, kun kyseessä kuitenkin ollaan me. Olisikohan näiden möllien teema ollut leväperäinen ohjaaminen? Siinä voisi varmasti olla lisää tarkkuutta. Ja lisää luottamusta Nettaan. Ei se ole mikään tumpelo.

Netta odotteli autossa mantteli päällään silloin, kun meneillään oli rata, johon ei osallistuttu. Ja intoa nakkien syöntiin oli, kun Netta pääsi autosta pois. Auto varmaan olikin rauhallisempi odotuspaikka kuin häkki hallissa. Mutta niin, hyvä Netta ja haistelemattomuus sekä kepit. Hyvä mieli jäi tästä vuoden viimeisestä kisasuorituksesta, vaikka se epävirallinen olikin. 



keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Eikä jäädä hokemaan: "Mä en yksin osaa."

Käytiin tänä aamuna vapaavuorolla treenaamassa agilityä. Tällä kertaa herätyskin toimi. Kuinka synkkää ja pimeää ulkona voikaan olla siihen aikaan... Eikä enää ajeta valoisan aikaan tavallisiin treeneihinkään (ei sillä, että ihan hetkeen olisi ajettu valoisan aikaan sinne..).

Tällä kertaa en laittanut videolle kaikkia keppipätkiä, vaan pelkkiä onnistumisia (ja niistäkin karsin muutamat pois). Hieman hämminkiä oli ainakin aluksi keppien alkupäässä, kun yritin kai vähän turhan hankalasta kulmasta saada Nettaa kepeille. Ja vain kaksi (?) kertaa ongelmakohtana oli viimeinen keppi. Videolla ekana olevassa kohdassa ensimmäinen keppi muuten erottuu vähän huonosti.

Heti keppien jälkeen oli pussi, jonka taakse laitoin kätevästi namialustan. Kepeillä sen sijaan ei päästy hirvittävän vauhdikkaasti, mutta ei se mitään. Välillä tehtiin tuota suoraa (rengas-keinu-muuri). Sähläämistä oli ennen sitäkin (ei videolla). Ja Netta kääntyi katsomaan minua muurin jälkeen (se ei tainnut heti tajuta namialustaa).

Tästä treenikerrasta jäi hyvä mieli. Haisteluakaan ei tainnut olla niin paljoa kuin edellisellä kerralla. Nyt siis jatkossa namialusta käyttöön etenkin omatoimisesti treenattaessa. Ja ehkä enemmän kehuja Netalle. Rupesin nimittäin miettimään, muistanko aina kehua sitä tarpeeksi. Lisää kehuja siis. Ja seuraavalla vapaavuorokerralla kuudella kepillä treenaamista. Ja minulle iänikuinen muistutus siitä, että minun pitää oikeasti muistaa juosta. 

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kajaanissa

Sunnuntaina hyppäsin Netan kanssa Kajaaniin vievään bussiin. Matka kului tavalliseen tapaan eli Netta piti nostaa kyytiin ja bussista pois. Ja matka sujui rauhallisesti, mutta eihän Netalla olekaan ollut matkustaessa mitään hössötysongelmaa. 

Kajaanissa odotti tietenkin Muru-villakoira, joka olisi ollut hurjan innokas tekemään tuttavuutta Netan kanssa. Netta ei vain lämmennyt ja murisi ja irvisteli välillä Murulle. Olisi ollut toinen ääni kellossa, jos Muru olisi ollut aikuinen. Netta paljasti myös mustasukkaisen puolensa, mutta sen oli kuitenkin siedettävä se, että minä silittelen Murua. Katsotaanpa vain, muuttuuko Netan suhtautuminen tulevaisuudessa, kun Murusta tulee aikuinen...

Tänään sitten palattiin isäni kanssa kotiin autolla. Automatkassa ei ole mitään mainittavaa. Netta matkusti valjaissaan kiltisti paikallaan. On se hienoa, kun on koira, joka osaa matkustaa rauhallisesti (vaikka bussimatka varmasti Netasta stressaava onkin). Ja reissun vuoksi skipattiin tämän päivän treenit, että Netta saisi lepäillä.



Kesäkuun postauksesta muistin, etten laittanut lupailemaani Murun seisotuskuvaa.. Joten laitan sen nyt. Kuvassa Muru on tosiaan viiden kuukauden ikäinen, enkä ollut aiemmin tehnyt minkäänlaisia näyttelyjuttuja villakoirien kanssa.

© Minna

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Vähiin käy marraskuu

Päätin treenipostauksen lisäksi vielä kirjoittaa "kunnollisen" postauksen. Postauksen kuvat ovat maanantain lenkiltä. Silloin päädyin yo-tulosten hakemisen jälkeen ulkoiluttamaan kameraa Netan kanssa. Pitäähän marraskuussakin jotain kuvia ottaa, vaikka pääsääntöisesti ei jaksaisi kuvata yhtään mitään.

Netta pääsee sunnuntaina matkustamaan kanssani bussilla ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun. Ainakin muistelisin, että viimeksi matkustimme bussilla maaliskuussa. Silloin oli hiihtoloma. En varmaan muistele omiani...

Tässä vaiheessa vuotta tapahtumia on enää melko vähänlaisesti. Ensi viikolla on agilitymöllit ja mätsäri, mutta mätsäri jää todennäköisesti väliin. Hallimätsärimeininki ei nyt oikein houkuttele. Mutta sittenhän se nähdään, mitä tulee tehtyä.

On jotenkin tosi hassua ajatella, että Netta täyttää ensi vuonna jo viisi vuotta. Viisi. VIISI. Ja en muuten tiedä, miksi tuollainen viisivuotisjuttu on minulle niin iso asia. Ja Vilkku täyttää jo kymmenen. Ei voi olla totta.


Nuuskutinuuskuti ja liitoon

Eilen oli tietysti omat treenit, mutten jaksanut niistä kirjoittaa erikseen kun tänään vuorossa oli vapaavuorolla käyminen kuitenkin. Vaan piti mennä myöhemmin hallille kuin olin suunnitellut. Olin nimittäin saanut vahingossa herätyksen jotenkin pois päältä, enkä tajua, miten onnistuin siinä. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta, kesällä kävi myös niin. Onneksi silloin oli toisenkin kännykän kello soimassa, muuten olisin sillä kertaa varmaankin nukkunut pommiin ja myöhästynyt töistä.

Rataa tosiaan treenattiin eilen, vaikkei se ihan putkeen mennyt vaan oli säätämistä. Hallin toisella puolella riitti Netan nenään hajuja. Ja namejakin siellä taisi oikeasti olla, kivakiva. Siinä sitten stoppia ennen radan jatkumista ja yrityksiä saada koiran nenä irti maasta. Keppihämmingin takia treenattiin keppejä tänään vapaavuorolla.

Videolla kaikki ei ole kronologisessa järjestyksessä. Ensin on ei-keppijutut. Ekasta videolla näkyvästä kohdasta sen verran, että sitä edellisellä kerralla Netta ei mennyt putkeen ja leikkasin sen kohdan pois, niin videokaan ei pidentynyt paljoa (vaikkei se kai paljoa pituutta olisi lisännyt). Ja joo, olen kovin hidas palkkaamaan. Pitää varmaan ensi kerralla ottaa taas namialusta käyttöön erinäisissä jutuissa ja toivoa, ettei Netta varasta sinne.

Kepit jaoin videolla onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin kohtiin. Välillä tehtiin kuudella kepillä. Ohjurilliset kohdat näkyvätkin videolla. Käskyn rytmitys on edelleen vähän hakusessa. Noissa "harhautumiskohdissa" Netta selvästi kääntyy katsomaan minuun. Niin, se namialusta. Voi kun olisi namialusta, johon nami ilmestyisi itsestään niin ettei koira voisi varastaa. Ja niin, jossain keppikohdissa yritettiinkin jatkaa matkaa pituuden ja A:n kautta, vaikka Netta menikin välillä ohi. Ihan eka keppisäätämiskohta ei ehtinyt videolle asti.

Mutta niin. Ensi kerralla tarkoitukseni olisi kiinnittää enemmän huomiota tuohon palkkaamiseen. Ja sekin unohtui mainita, että tänäänkin hajut kiinnostivat Nettaa. Hmph ja hmph. Ja etenkin samassa kohdassa kuin eilenkin, mitä lie herkkuja siellä ollut. Mutta ei Netta vaan Kuopiossa kisaradalla haistellut (vaikka häkkialueella hajut kiinnostivatkin, mutta silloin siitä ei ollut varsinaista haittaakaan). 

Ensi tiistain treenit jäävätkin reissun vuoksi väliin, mutta muuten olisi tarkoitus käydä treeneissä nyt tämän vuoden loppuun asti. Ja vapaavuoroillakin. Ensi vuonna sitten uudet kujeet, ehkä jopa enemmän koiratanssia..? Ja enää reilut kaksi viikkoa siihen, että koirat pääsevät hämmästelemään ylioppilasjuhliani.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Mä taidan olla vähän hölmö, kun viisastu en vieläkään

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Eikä olla liian viisas. Eikä varsinkaan ajatella, ettei tässä ole mitään järkeä tai ettei tämän pitänyt mennä näin tai ettei pitänyt tehdä näin. Yksi Facebook-viesti kun voi johtaa siihen, että lopulta istuu aamulla autossa matkalla Kuopioon ja kuluttaa aikaa hallilla muutaman tunnin yhden hyppyradan takia.

"Vaikka mitä ihmeitä tapahtuisi, ei tänä vuonna ole meille sopivia kisoja. Kiitos mutta ei kiitos kaikuville halleille. Meitä varten ne eivät ole", kirjoitin syyskuussa Varkauden kisojen jälkeen. Joo, en enää koskaan taida sanoa ei koskaan näissä koira-asioissa...

Kisat olivat Hukka-Putki ry:n järjestämät ja ne pidettiin samassa paikassa kuin kahden vuoden takainen shelttierkkari. Reissussa oltiin samalla kokoonpanolla kuin Varkaudessa (Netta, Ludo ja Mandi). Ja tosiaan osallistuttiin vain hypärille.

Ja jännittikö? No joo. Jännitys alkoi tosin vasta kisapaikalla. Mutta sentään yritin kuunnella musiikkia MP3-soittimelta, ainoa ongelma oli vain sopivan kappaleen löytyminen... Ehkä jatkossa vastaavissa tilanteissa mietin asiaa ennakkoon. Tai sitten en.

Tuomarina oli Mika Moilanen ja rata oli itsessään aika kiva. Keinonurmipohja oli aika pehmeä, mutta siihen en radalla ehtinyt huomiota kiinnittää. Tiedä sitten vaikuttiko pohjan pehmeys siihen, että radan jälkeen reisissä tuntui se juokseminen. Ei niin vain ole käynyt missään aiemmin.

Video ei ala ihan radan alusta, mutta siinä nyt ei ollutkaan mitään ihmeellistä (EDIT/ Tämä siis siksi, että videon kuvaaja ei heti saanut kameraa ottamaan videota). Kepeillä hämmennyin itse melkoisesti ja minusta alkoi tuntua, etten jotenkin hahmottanut siltä puolelta ollenkaan sitä keppien menemistä. Hyllytin siis eikä jääty sitä hiomaan.

Ja hei, Netta juoksi! Se ei edes jäänyt haistelemaan vaikka niin pelkäsin. Ja haistelua olisi oikeasti voinut tulla, joten hyvin kävi tällä kertaa. Eikä tuolla hallissa kaikunut tai ollut meteliä, joskin häkkialue olikin eristetty rata-alueesta.

Ja ei, ei kaduta. Joskus (ja joskus vähän useammin) pitää tehdä jotain tällaista tyhmää. Kuten mennä kisaamaan tuosta keppijutusta huolimatta. Olen vain iloinen siitä, että lähdettiin tuonne. Vähät jostain kepeistä. Viisaus ei asu meissä ja luopumaan ei suostuta edes tyhmyydestämme, vai miten siinä Apulannan kappaleessa laulettiinkaan.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Mursu ja ne muut

Tänään oli collielenkkipäivä ja lenkkipaikka oli sama kuin kesäkuussa. Köhköh, aika pitkä aika siitäkin... Tällä kertaa vallassa olivat soopelit, kun taas viime viikon shelttilenkillä Netta taisi olla ainoa soopeli. Miru ei taaskaan pahemmin muista collieista välittänyt, eikä ryhtynyt myöskään muiden kanssa leikkimään. Eivätkä uroksetkaan kiinnostaneet (taas vaihteeksi).

Benny ja Miru
Benny, Miru ja Lennu
Alla olevat kuvat on ottanut Anni R.



torstai 13. marraskuuta 2014

Agikuulumiset

Tiistain treeneistä en tullut kirjoittaneeksi, koska videomateriaalia ei ole ja kirjoittaminen vähän jäi. Taidettiin lähinnä tehdä suoraa pätkää ja kerran välistävetoja, sekä jotain muutakin kohtaa kyseisestä radasta.

Tänään treenattiin vapaavuorolla Tuulian, Ludon ja Novan kanssa. Ihan aluksi tein Netan kanssa hieman välistävetoja (?) ja lopuksi juostiin sama suora kuin tiistaina. Näitä ei ole videolla, vaan ainoastaan kepit jälleen kerran. Videolla taas vähän hankala tuo kuvakulma, mutta ainakin näkee, liikkuuko miten lähelle keppejä. 

Videolla onkin kaikki (paitsi se yksi kerta joka ei videolle ehtinyt) ja tosiaan taas oli välillä ohjureita, että saatiin onnistumisia. Lupaan yrittää käydä loppuvuoden ajan vapaavuoroilla keppejä treenaamassa, kun aikaa kuitenkin on. Oli muuten taas tosi kätevää tuo palkkaaminen, kun oli avustaja (joskin yhdessä kohtaa päätettiin, että Tuulialta tulleen palkan lisäksi palkkaan itsekin Netan vielä, niin vauhti ei tyssää keppien jälkeen). Hajut yrittivät taas viedä Nettaa (eikä kai ihan syyttä, oli siellä jotain namejakin).

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Vapaavuoroagiliito

Käytiin tänään Netan kanssa vähän vapaavuorolla liitelemässä. Lämmittelylenkillä nähtiin jänis, jota Netta vain katsoi. Ei puhettakaan haukkumisesta. Taisi olla sen verran järkyttävä näky se pupu, paitsi jos Vilkku olisi ollut mukana, olisi voinut syntyä jänistä haukkuva koiraduo.

Alla on tosiaan video siitä, mitä treenattiin - keppejä ja keinuja. Kuvasin kahdella kameralla mutta päätin jättää pokkaripätkät pois, kun kepit eivät näkyneet kokonaan. Leikkasin kepeiltä pois yhden säätämiskohdan, kun Netta meni alussa väärään väliin tai tuli pois heti tai jotain sekä sen, kun erehdyin vähän turhan painokkaasti yhdessä kohtaa sanomaan "KEPI"... Tjoo, niin ei pitäisi käydä mutta niin nyt kävi. 

Hain sitten ohjurit avuksi tuonne loppupäähän ja niillä mentiin, kunnes otin ne yksitellen pois. Tämä ohjurien poistaminen tosin on vasta keinupätkien jälkeen. Siinä kohtaa, missä Netta hyppäsi keinulta kesken pois (saanen sanoa, että WTF oikeasti) pääsi vaistomainen huudahdus ("NETTA!!11!") ja ehdin onneksi ennen Nettaa namialustalle. Ja nimenomaan vaistomainen huudahdus, kun muuten Netta olisi ehtinyt alustalle ensin (joojoo seliseli). 

Kepeillä yritin panostaa siihen, etten sano edes "Oho!" tai mitään muutakaan. Hajut muuten meinasivat taas viedä Nettaa, mutta rohkenen nyt epäillä, ettei siinä painostumisesta ollut kyse (tätä siis oli muistaakseni esim. ennen treenaamisen aloittamista). Ehkä tässä vielä ehtii itsellekin tulla jonkinlainen rytmitys tuohon keppikäskyn toistamiseen, kun treenaa lisää. Ja miten olen taas huomaavinani, kuinka itse olen keppien loppupäätä kohti lähempänä keppejä kuin alussa?! Ja yritin vielä olevinaan keskittyä siihen. Huoh.. 

Siinä nyt jotain tekstiä.. Jatkossa yritän muistaa jättää painokkaamman käskytyksen (keppijuttu) pois ja samoin toimia jotenkin muuten, kuin tuossa keinutapauksessa nyt tein. Sen kun vain muistaisi... Ehkä vaihtoehto onkin ensi kerralla treenata keinua ilman namialustaa, niin ei ole sitä ongelmaa. Kepeillähän namialustaa ei ollut, vaan lelusysteemillä (tai "namimunalla") mentiin. Jossain kohtaa alettiin ottaa keppien jälkeen pari hyppyä, jotka eivät videolla näy, ja niin tehtiin keppitreenin loppuun asti, vaikka kaikki kohdat eivät videolla näy (tai pikemmin kuulu). 

Ensi viikolla sitten taas ainakin omat treenit. 

tiistai 4. marraskuuta 2014

Agility + video = agilityvideo

Jejee. Treeneissä siis! Video on toiselta kierrokselta, sitä ennen tehtiin ensimmäisellä kierroksella rata kahdesti. Säätämistä oli silloinkin, mutta molemmilla kerroilla kepit menivät kerralla ilman ongelmia. Vauhtia oli tosin mielestäni enemmän. Taisin vähän hyytyä toiselle radalle mentäessä, hah. Ja ihan kuin taas lähestyisin huomaamattani keppien loppupäätä. Pitääköhän ensi kerralla keppejä treenatessa ottaa kahdesta eri suunnasta videota, että näkee mitä tulee tehtyä? 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Marraskuu

Jäipä tänään nyt kuitenkin mätsäri väliin, vaikka ehdin merkitä sen kalenteriin varmaksi... Sää näytti sen verran inhottavalta, ettei olisi jaksanut sinne mennä. Varsinkin kun aamulla tuli lunta ja lisäksi oli tuulista. 

Vaan mikäs tässä, koirilla oli tänään kynsienleikkuupäivä. Netalla ja Mirulla se sisälsi myös tassukarvojen siistimisen. Vilkku suhtautui tapansa mukaan epäluuloisesti siihen, että sen piti tulla huoneeseeni. Sama juttu joka kerta, mutta ei auta pakenemisen yrittäminen. Kynnet on leikattava ja sillä siisti.

Eilisestä dobosta saatiin kuvia, tässä alla kaksi. Kuvat on ottanut Jenni Tuomela.

"Ai näinkö mä tähän pallolle nousen?"
"Namia namia namiaaa!"

lauantai 1. marraskuuta 2014

Doboilua

Tänään oltiin PoKSin järjestämällä yhden kerran dobo-kurssilla, jota oli vetämässä Anne Naukkarinen. Aivan aluksi oli teoriaa, ja sitten päästiin lämmittelemään koiria. Netta oli nätisti odottanut autossa (ja pysynyt ihan takapenkillä).

Jos joku ei tiedä, mitä dobo on, niin tästä klikkaamalla se selviää. Tälle kurssille ei tarvittu omia välineitä, vaan oli mahdollisuus lainapalloon. Siinä olin syy siihen, miksi ilmoittauduin Netan kanssa. Käytimme kurssilla palloa, joka oli kokoa 65 cm.

Ihan aluksi koiran piti pujotella ohjaajan jalkojen välissä ja sitten pyöriä ympyrä kolme kertaa molempiin suuntiin (Netalle tuttuja juttuja). Sitten liikeratojen avaus, ja palloharjoittelu sai alkaa. Ajattelin aluksi, ettei Netta välttämättä nousisi pallolle ollenkaan (lisäksi se oli hallilla aluksi kiinnostunut hajuista), mutta toisin kävi. Se kiipesi jo melko pian pallon päälle. 

Pallolla oloa kesti aikansa. Sitten oli ohjaajien vuoro päästä "temppuilemaan" ja vielä koiran kanssa tehtäviä liikkeitä. Juomatauon jälkeen koirat pääsivät taas palloille. Netta sai alkaa harjoitella pallolla kääntymistä. Tämän jälkeen oli taas ohjaajien liikkeet. Sitten koirat mukaan ja ohjaaja seisomaan tasapainotyynylle. Koiran piti kiertää ympyrää, mutta Netta ei jaksanut ymmärtää, että olisi pitänyt pyöriä myös vastapäivään. Lopuksi meidän ohjaajien piti venytellä. Koirille venytyksinä oli samat liikeratojen avaukset, ja sitten jäähdyttelylenkille. 

Kylläpäs oli kivaa! Ja Nettakin yllätti positiivisesti. Toisaalta sillä onkin ketteryyttä ja se kiipeilee lenkeillä innokkaasti. Olisihan doboa kiva jatkaakin, mutta ainakin toistaiseksi ne välineet jäävät meiltä ostamatta. Ehkä joskus tulevaisuudessa?