perjantai 31. lokakuuta 2014

Olohuoneen vahdit

Etenkin Miru tykkää maata olohuoneen sohvalla niin, että se voi samalla katsoa pihalle. Tämän postauksen kuvat on otettu maanantaina, kun myös Netta päätti osallistua tällaiseen toimintaan. Vilkulle ei valitettavasti ole omaa sohvaa...


torstai 30. lokakuuta 2014

Aikana ennen Netta's Stagea

Netta's Stage perustettiin 25.7.2010. Sitä ennen Netta ehti seikkailla silloisessa toisessa blogissani muutamaan otteeseen. Kopioin tähän postaukseen sieltä muutamia kohtia. Kuvia ei nyt valitettavasti ole, kun en muista, mitä kuvia kyseisissä postauksissa oli (jos joku muistaa kahden vuoden takaisen kuvien katoamisen Vuodatuksen blogeista, niin kyse on siitä). Muutama Nettaan liittyvä vanha postaus siis, kahden viimeisimmän postauksen teksteistä laitoin vain Nettaan liittyvät osuudet.

Uusi pentu (tiistai 22.6.2010)

Eilen tuotiin kotiin se pitkään odotettu shetlanninlammaskoira, jonka nimi muuten on Netta.

Se on ollut tosi reipas ja iloinen - häntä heiluu ja pentu on paljon liikkeessä. Tästäkin karvaturrista tulette siis kuulemaan.

Kesäilta jatkuu aamuaurinkoon (perjantai 25.6.2010) *

Onpas tässä taas ollut vähän kiireitä, lähinnä tuon Netan kanssa. Se on kotiutunut tosi hyvin. Se on myös tosi reipas ja energinen pentu. 

Yksi pienenpieni koira (lauantai 26.6.2010)

Nettahan se on meidän pienenpieni shelttipentu. Ainakin, kun vertaat pina-collie (pitkäkarvainen nahka) Miruun tai jo viisivuotiaaseen Vilkkuun. Netalla on se energia, mitä joskus tarvitsisi. Vauhtia myös riittää kiitettävästi - Miru on alkanut tuntua rauhalliselta, mitä se on aina ollut. Nettakaan ei ole tosin mitään verrattuna siihen, mitä Vilkku oli pentuna... Vaikka välillä unohtuukin se, millainen Vilkku pentuna oli - nyt kun se on niin rauhallinen. Alla olevassa kuvassa on kukas muukaan kuin Netta.

Tänään Netalta leikattiin kynnet ja on pidetty myös pantaharjoitusta, että pannan laittaminen sujuisi mukavasti. Onneksi Netta on perso herkuille - ja myös tykkää ruuasta yleensäkin, se ei poistu kupiltaan, kun saa ruokansa. Nyt sille jo maistuu unikin paremmin, kun se on kotiutunut. Reipas nuori koira, ei voi muuta sanoa.

Koirani, herkkusuu (sunnuntai 27.6.2010)

Aieminkin on siis ollut puhetta (tai kirjoitusta) siitä, että ruoka kelpaa Netalle. Pantaharjoituksessa koirankeksit ovat kelvanneet hyvin, mutta niitä on pitänyt pienentää - onhan Netta sentään pieni ja muuten se mutustelisi yhtä keksiä ehkä hieman liian pitkään. Herkkujen avulla Netta varmaan oppisi melkein mitä vain temppuja. Se leikkii myös usein Mirun kanssa - niin sisällä kuin ulkonakin. Netta myös juoksee aika paljon, tosin Miru on nopeampi juoksemaan, mutta Netta kääntyy nopeammin. Välillä Netta yrittää kaivaa kuoppaa, yleensä sieltä, mihin Vilkku ja Miru ovat jo kuoppaa kaivaneet.

Netta on myös alkanut nukkua vähän paremmin, varmaankin siksi, että se on alkanut kotiutua. Kohta taitaakin olla aika mennä laittamaan Netan ruoka valmiiksi.

It's so hot here (keskiviikko 7.7.2010)

--
Juuri nyt Netta nukkuu... Aamulla (no, aamulla ja aamulla) opetin sitä istumaan ja opeteltiin pihalla hihnassa kävelemistä. Kaikki kolme koiraa ovat enemmän tai vähemmän väsyneitä.
--
Nyt tässä sitten odotellaan, että Netta heräisi - ja yritetään epätoivoisesti keksiä tekemistä.

Kesä, eikä mitään tekemistä (tiistai 13.7.2010) *

No, tuo "eikä mitään tekemistä" riippuu siitä, miten ajattelee pentujen ulkona käyttämisen, Vilkun lenkittämisen ja sitten sen kun välillä yrittää opettaa Netalle esimerkiksi hihnakävelyä. Mutta se tuntuu niin arkiselta. Ja sitten kun pennut nukkuu, ei ainakaan ole kunnollista tekemistä, kun ei huvita siivota.
On vielä niin kuumakin... Käytin tänään Vilkun kahdesti lenkillä ja sitten käytin äidin kanssa vielä Mirun ja opetin Netalle hihnakävelyä. Muuten on tullut oltua sisällä. On se muuten mukavaa olla lenkillä hiekkatiellä ja kun auto ajaa ohi, se pölläyttää kunnon hiekkapilven hetkeksi aikaa... Jes!
--

* Otsikot:
Kesäilta jatkuu aamuaurinkoon 
Katri Ylander - Aamuaurinkoon

Kesä, eikä mitään tekemistä
Maija Vilkkumaa - Kesä

tiistai 28. lokakuuta 2014

Liitovideota pitkästä aikaa

Tämän päivän treeneistä nimittäin. Toiselta (?) kierrokselta. Ekalla kierroksella tehtiin rataa aluksi kokonaan, sitten muistaakseni hieman tuota alkuosaa, jota nyt videollakin on. Netalle tuli mukavasti vauhtia. Yhdellä kerralla Netta taisi jotenkin hypätä keinulta pois vähän ennen kuin keinu oli laskeutunut tai jotain. En muista niin tarkkaan, kun ei ole videota. Videolla nähdään muun muassa ohjaajan jäätyminen alussa, sekä hieman säätämistä (liittyen yhteen ohjausjuttuun). 

Mitään järkevämpää minusta ei näköjään saa nyt irti. Pitäisi yrittää useammin saada videota - ja mennä vapaavuoroilla treenailemaan muita juttuja. Ja olisi hyvä keksiä tänne blogiin ideoita. Edellisestä postauksesta viikko.. Onhan se kiva, kun on intoa, muttei ideoita!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Liitoa ja kuulumisia

Eipä tullut kirjoitettua viime viikon treeneistä. Mitähän silloin treenattiin? Ai niin, jotain rataa ja varmaan lähinnä suoria kohtia. Tänäänkin tehtiin rataa, joskin kepit skipattiin, ja lisäksi helpompaa/suoraviivaisempaa pätkää. Alkuun tuli vähän haistelua, mutta muuten ei tainnut hyviä hajuja hallilla (ihme kyllä) olla. Ja vauhtiakin tuli mukavasti.

Tänään kuvattiin pihalla muutamia otoksia blogin joulukalenteria varten. Vielä on jonkin verran tekemistä ja sitten neljäs joulukalenterimme on valmis joulukuulle. Nyt olikin ihan mukava kuvata ulkona, kun sunnuntaina tullut lumi ei ole sulanut pois. 

Tällä viikolla ei enää ole mitään erikoista, mutta ensi viikolla on dobo-kurssi. Ja mätsäri, jos jaksetaan sinne lähteä. Katsotaan vähän, miten väsynyt Netta on dobon jäljiltä. Ja kaipa marraskuussa muutakin tekemistä on... Sen näkee sitten.


maanantai 20. lokakuuta 2014

Shokkipaljastuksia!


Blogitähden olleessa toisaalla ovela paparazzi liikkui talon sisätiloissa kuin ninja kuvaten paikkoja liittyen Netta the Tähden jo aiemmin paljastettuun nuoruuteen. Nyt on aika nähdä, millaisissa paikoissa kerrotut asiat ovat tapahtuneet.


Koomisin ja omituisin kömmähdys Netan pentuajalta - miten tämä on edes mahdollista? Netta-pentu kiipesi pentuna (vuonna 2010) tuohon hyllykköön ja pissasi tulostuspaperilaatikkoon, joka hyllykössä silloin oli. Vielä neljän vuoden päästäkin kotiväki ihmettelee, mitä ninjakykyjä koiranpennulla on täytynyt olla.


Korkeus alle 15 cm! Onko koiranpennuilla salattuja kykyjä? Hyllykön lisäksi Netta on onnistunut änkeämään itsensä muistakin raoista. Kerran Netta on pentuna todistettavasti käynyt saunassa tarpeillaan - ja joutunut änkeämään itsensä sinne suljetun oven ali. Aukko on alle 15 cm korkea.


Omistaja jyrkkänä - "Nyt loppui rötöstely!" Vessan roska-astian tyhjentämiseen mieltynyt Netta koki varmasti elämänsä järkytyksen, kun omistaja kiikutti elokuussa 2013 Ikeasta kotiin roska-astian, jonka kantta Netta ei saa auki. "Entinen heiluvakantinen roskakori oli liian helppo maali Netalle, jos vessan ovi unohtui epäonnisesti auki", tilanteeseen turhautunut omistaja kertoo. Hän myös lisää, että säilyttää huoneensa kannetonta roskakoria Netan ulottumattomissa. 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ystäväkirja: Miru

Nimi: Final Fantasy's Edge Of Heaven, mutta minua kutsutaan Miruksi (Oikeastaan minua kutsutaan aika usein Mursuksi.)
Syntymäaika: 10.3.2010 (Myönnän rehellisesti henkisen ikäni olevan korkeampi. Minua voisi kuulemma luulla kuusivuotiaaksi.)
Sukupuoli: narttu (Epäilikö joku tätä?)
Rotu: sileäkarvainen collie (Mitä nyt geenilotossa sain pitkät karvat.)
Säkäkorkeus: n. 54-55 cm (Mittaapa itse minut ilman oikeaa mittaa!)
Paino: ehkä jotain 20 kg (Ei tällaisia muista. En kuitenkaan saa kuulemma lihoa.)

Lempiruoka: kaikki (Ruokaa, kiitos!)
Lempipaikka: koti (Sänky ja sohva rulaa.)
Paras kaveri: Netta (Ja tietyissä tapauksissa Vilkku. Yleensä kuitenkin Netta.)
Maailman ärsyttävin asia: Sade (ja lauma..?)

torstai 16. lokakuuta 2014

Se on vain kemiaa, keho meitä huijaa

Jännitys. Päläpäläpälä plaaplaaplaa. Moneen kertaan tässä blogissa käsitelty aihe. Etenkin agikisojen (ja -möllien) yhteydessä. Vaikka sitä ei ole mainittu aina, on se silti ollut aina olemassa. Minne se edes voisi kokonaan kadota?

Jännitän (ja olen jännittänyt) monia asioita. Kisojen ja möllien lisäksi osansa ovat varmasti saaneet kurssit, tältä vuodelta ne pari agikoulutusta, mätsärit ja joskus jopa omat treenit. Koiramaailman ulkopuolella taas vastaavaan kastiin ovat lukeutuneet esimerkiksi autokoulu ja koulun pakolliset yksin pidettävät esitelmät.

J-sana tykkää muuttaa muotoaan. Mätsäreissä se on pieni ja jopa hyvä juttu. Mutta mennäänpä sitten enkun yo-kuunteluun. Voin sanoa, ettei siinä tilanteessa ilahduta ajatella jännitystä positiivisessa mielessä. Ei, kun käsi meinaa täristä niin, että on hyvä, kun saa kirjoitettua nimen ynnä muut jutut paperille siistillä käsialalla.

Muokkaukseen käytetty kuva © Minna
Mätsäreissä en ole huomannut jännityksen vaikuttavan Nettaan. Mutta mätsäreitä onkin takana paljon. Voiko koko mätsärijuttua edes verrata agilityyn? Agilityyn, jossa Netta selvimmin reagoi jännitykseeni. Olen sanonut, että ei siinä jännityksessä mitään vikaa olisi, jos se ei vaikuttaisi koiraan.

Jännitys on syynä siihen, miksi minua arveluttaisi mennä koiratanssikisoihin Netan kanssa, jos joskus saisimme kunnollisen ohjelman valmiiksi. Tai tokomölleihin, jos joskus olisin tarpeeksi ahkera Netan kanssa tokojuttujen saralla. Mietityttää jo valmiiksi ajatus siitä, että mitä jos pilaan jännitykselläni kaiken ja teen meidät vain naurunalaisiksi.

Sehän on selvää, että tuollainen ajattelu muodostaa jonkinlaisten noidankehän mieleen. Ihan kuin se muita oikeasti liikuttaisi, jos me nolattaisiin itsemme. Eikä se jännitys lähde vain kisoja välttelemällä tai muulla vastaavalla. Ei tilannetta vieläkään auttaisi pakoon juokseminen. 

Muokkaukseen käytetty kuva © Minna
Koiratanssikisat ovat joka tapauksessa valovuosien päässä. Agilityn virallisia kisoja ei meillä taida enää olla edessä, kun ei tätä vuotta pidemmälle jatketa. Ehkä sitten möllejä, joissa voisi yrittää taltuttaa jännitystä.

Syksyn kisoissa jännitys ei enää ollut samanlainen kuin ekoissa mölleissä. Ei ainakaan, jos oikein muistan. Oman seuran syyskuisissa kisoissa jännitys alkoi vasta kisapaikalla. Ei etukäteen. Kun taas muistelen jännityksen nostelleen päätään pitkin viikkoa, kun ekat kisat olivat edessä.

Järjellä ajateltuna jännitykseen ei ole mitään syytä, mutta sitä ei ole helppo uskoa. Ei, jos tuntuu, että se on enemmän kropan olotila. Sydän hakkaa tiheämmin. Ei auta, vaikka jossain sanottaisiin, että älä jännitä. Ai, niinkö? Helpommin sanottu kuin tehty. 

Muokkaukseen käytetty kuva © Minna
Totta kai tiedän, että kukaan ei tarkoita pahaa sanomalla, ettei tarvitse jännittää. Mutta se ei olisi auttanut minua autokoulun ykkösvaiheessa tipan tippaa. Eikä missään koirajutuissa tai esitelmissä. Eikä oikeastaan missään muussakaan.

Ei kai auta muuta kuin yrittää hyväksyä jännityksensä. Voisi nimittäin olla outoa mennä kisoihin ilman, että ollenkaan jännittäisi. Täysin rentona. Miten kaikki menisi, jos ilmassa ei olisi edes pientä kisajännitettä?

Siinä oli kysymys, joka jää minun osaltani auki. En osaa siihen vastata. Toivon vain, että jossain tulevaisuudessa tällä asialla ei ole Nettaan niin suurta vaikutusta. Tällä erää se jää vielä nähtäväksi. Mutta jääköön. 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ystäväkirja: Vilkku

Nimi: Vilkku (Jos ette tienneet, olen saanut nimeni Maija Vilkkumaan mukaan! Aika siistiä, eikö totta?)
Syntymäaika: 11.3.2005 (Olen alle puolen vuoden päästä 10-vuotias! Henkisesti en tule olemaan koskaan sen ikäinen.)
Sukupuoli: narttu (Minua kuulemma voisi nimen perusteella luulla urokseksi. En tajua millä perusteella!) 
Rotu: sekarotuinen (Äidin puolelta jämtlanninpystykorva ja isän puolelta suomenajokoira. On tosin luultu, että minussa oli saksanpaimenkoiraa, mutta niin ei ole.)
Säkäkorkeus: 58 cm (Omistajan mukaan. Minusta ei ole virallista mittaustulosta.)
Paino: jotain 25-27 kilon väliltä (Luultavasti. Ehkä 27 kg. Tai 26. Nykyisin olen ainakin hoikka, vaikka lihaksiakin on.)

Lempiruoka: mikä tahansa käy (Mutta kasvikset voisi jättää poiskin.)
Lempipaikka: metsä (Mutta sisällä tykkään olkkarin nurkasta, sohvista ja sängyistä.)
Paras kaveri: Netta ja Miru (Vaikka Mirua pitääkin aina palvoa..)
Maailman ärsyttävin asia: Suihku (Kuka muka haluaa ihanista aromeista eroon? Kysynpähän vaan!)
Maailman paras asia: metsä, oma lauma ja ruoka (Joskus olen myös ajanut kissan puuhun. Tai muutamankin kerran. Lasketaanko se tähän?)

tiistai 7. lokakuuta 2014

Agilitylity

Tänään käytiin omissa treeneissä. Kävin kyllä tutustumassa rataan, mutta loppujen lopuksi ei tehty rataa ollenkaan. Ensin tehtiin yhtä suoraa ja ekan kerran jälkeen Netalle tuli kivasti vauhtia, kun se tajusi, mistä oli kyse.

Keppejäkin tehtiin. Ongelmia oli, mutta kehotukseksi tuli käskyttää Nettaa koko keppien ajan. Rauhallisesti. Ei sillä kepkepkep-hössötyshoennalla, vaan oikeasti rauhallisesti. Ilmankos meinasi aina happi loppua. Hah. Mutta saatiin muutama onnistuminen ja jätettiin tämän kerran treenit siihen.

Sähköpostiin tuli tieto siitä, että pääsemme marraskuussa olevalle yhden kerran dobo-kurssille. Kiva päästä sitäkin lajia kokeilemaan ilman, että tarvitsee heti ostaa palloa ja tasapainotyynyä (paitsi että meillä on Lidlistä ostettu tasapainotyyny). Monesti kun innostuessa käy niin, että innostus loppuu. Tästä syystä meillä on esimerkiksi jonkinlainen vyö koirajuoksuun. Ja se vähän jäi.

Muuten tiedossa ei ole mitään ihmeellistä ainakaan tässä lokakuun puolella. Vilkku on aloittanut särkylääkekuurin ja katsotaan, tuleeko minkäänlaista muutosta. Vilkku nimittäin jossain vaiheessa nuoli vähän tassujaan ja tulin miettineeksi, olisiko sillä jonkinlaista nivelsärkyä. Eihän se enää kuitenkaan nuori koira ole. 

Netta syyskuussa

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

What happened to the world we knew?

Joku saattaa muistaa heinäkuun viimeisen postauksen. Jotkin asiat siinä tuntuvat nyt kaukaisilta. Agilityinnostukseni heräsi syyskuun kisoissa, vaikka ehdin aluksi katua sinne ilmoittautumista. Asioilla on tapana muuttua nopeasti.

Silti minusta tuntuu, että jokin on muuttunut erilaiseksi, enkä edes tiedä mikä tässä on muuttunut. Ehkä se on yleinen suhtautumiseni koiraharrastukseen. Koirat ovat edelleen elämäntapa, mutta eivät enää tavallaan koko elämä.

Joskus koirat tuntuivat olevan minulle kaikki kaikessa. Koirat ensin ja muu sen jälkeen. Totta vai tarua, muistelen näin olleen. Oli aikoja, kun ei tehnyt tuskaa ostaa Netalle uutta pantaa, vaikka jokin paita saisi jäädä kaupan hyllylle. Nyt en enää ostaisi sitä pantaa.

© Minna
Pantajuttu nyt tosin ei liity tähän asiaan, mutta se toimii aasinsiltana. Ei elämän tarvitse olla pelkkää koiraa. Ei aina tarvitse miettiä niitä tapahtumia ja kursseja, vaan voi ajatella jotain muuta. Ja voi tehdä jotain muuta.

Olen tajunnut, ettei koirien tarvitse sulkea elämässä kaikkea muuta pois. En ole mielestäni tietoisesti ajatellut niin. Mietin ensin kirjoittavani, että voin käydä keikoilla ja kirjoittaa, mutta olenhan minä niitä molempia tehnyt koiraharrastuksesta huolimatta. Onkohan tämä ollut jokin tiedostamaton juttu? Ainakin nyt on sen suhteen vapaampi olo.

Totta kai koirissa on vastuu. Se korostuu entisestään, kun muutan joskus Netan kanssa omilleni. Koiraa ei voi jättää liian pitkäksi aikaa yksin. Se tarvitsee ruokaa ja lenkkejä. Ja Netan tapauksessa temppujen tekemistä sun muuta. 

© Minna
Vastuusta huolimatta en koe koiran omistamista taakaksi. Ei tästä mitään tulisi, jos kaikki tuntuisi pakkopullalta. Siksi aina höpisen niistä tauoista, joita kuuluu pitää. Tiistaina pidimme muuten vain treenivapaan päivän. Tänään emme menneet mätsäriin.

Tiedän nyt, ettei ensi vuonna ehkä sittenkään ala mitään absoluuttista koiraharrastustaukoa. Aion mennä silloin fiiliksen mukaan, vaikka agility jääkin pois kuvioista. Kai tämä on yksi niistä kuuluisista järjen avulla tehdyistä päätöksistä.

Olen muuten huomannut senkin, ettei bloggaaminen hallitse ajatusmaailmaani. Vielä viime vuonna mietin paljon, mistä postaisin. Muutenkin blogi pyöri paljon enemmän mielessäni kuin nykyisin. Se ajattelutapa vain jäi johonkin. Ehkä ihan hyvä niin, ettei blogi pyöritä bloggaajaa, vaan bloggaaja blogia.

© Minna
Koiraharrastuksen tärkeys ei sulkeudu pois, vaikka nyt alkaisin ottaa jollain tapaa enemmän uusia asioita elämääni. Vaikka sitten ajatusmaailmaan, jos en ihan konkreettisesti. Ei sen pidä olla niin mustavalkoista.

Mutta missä vaiheessa tämä oikein tapahtui? Tässä kohtaa ei voi sanoa, että ajatukset tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ne vain hitaasti muodostuivat mieleni pohjalle pyörimään, kunnes niistä tuli virkkeitä tänne blogin puolelle.

Matkani koirallisena ihmisenä ei ole vielä pitkään aikaan tulossa päätökseen. Mitä muutoksia tai kausia tässä nyt tuleekin, ei minusta voi koskaan repiä irti sitä osaa. Kerran koiratyttö, aina koiratyttö. 

perjantai 3. lokakuuta 2014

Miru & Vilkku

Eilen päätin ottaa Mirusta ja Vilkusta uudet rakennekuvat. Tähän toi hieman lisähaastetta se, että minulla ei ollut kameran kaukolaukaisinta käytettävissä, joten piti saada koirat seisomaan ja vielä katsomaan eteenpäin. Se onnistui mielestäni ihan hyvin, kun ottaa huomioon, ettei koirista kumpikaan ole vastaavaan tottunut. 

Etenkin Vilkun kohdalla piti valita juuri se yksi kuva, missä se katsoi eteenpäin, vaikka se ei kovin innostuneelta näytäkään. Oli ihme, että sain Vilkun edes seisomaan paikoilleen. Vilkun aiemmat seisotuskerrat ovat nimittäin viime keväältä ja toukokuulta 2012. 



torstai 2. lokakuuta 2014

Retkisheltti

Tai jotain sinnepäin. Viime viikon perjantaina istuin viimeistä kertaa yo-kokeessa, eikä minulla enää ole lukiota jäljellä (paitsi lakkiaiset). Syksyn ohjelmassa ei ole mitään ihmeellistä, paitsi autokoulun syventävä vaihe, joten ei kiireitä tai mitään! Postaustoiveitakin voi laittaa, jos jotain ideoita on.

Eilen huristelin Netan kanssa Huhmariin ottamaan Huhmarisvaaralle kuvia. Lisää kuvia on Netan kuva-albumissa. Huhmarisvaaralle päädyimme nyt siksi, että emme välttämättä pääse ruskan aikana Kolille. 


Tänään käytiin Kontiolahdella Kirkonkylän luonto- ja kulttuuripolulla, joskin hieman lyhyempänä kuin se oikeasti on. Reittinä luonto- ja kulttuuripolku on tuttu kahden vuoden takaiselta shelttilenkiltä, ja viime vuonna käytiin siellä Calle-lagoton kanssa.