Viime aikoina

Nyt ei olla tehty oikeastaan mitään erikoista. Käytiin lauantaina taas Axun luona lenkkeilemässä ja kuvia räpsimässä. Lisää kuvia laitan joskus myöhemmin, koska en nykyisin halua täyttää postausta kaikilla mahdollisilla kuvilla (ellei kyseessä ole kuvatarina, joka on ihan eri asia).

Muuten ollaankin oltu ihan vain kotona treenaamatta mitään erityistä. Elämä siis ei ole pelkkää agilityä, vaikka noita agipostauksia onkin tullut. Suunnitteilla on mahdollisesti jonkinlaista videopostausta jossain välissä, mikäli ideoita tulee. Ja ideoitahan saa käydä kommenttiboksiin laittamassa, niin voidaan katsoa, onko idea sopiva meidän toteutettavaksi!

Tulevaisuus häikäisee

© Minna

© Minna

Vapaavuoroilua

Tiistaina ja tänä aamuna käytiin tosiaan hallilla vapaavuoroilla. Molemmilla kerroilla teimme keppejä, joista ei ole videolla mitään, koska ne ovat oma projektinsa, josta haluan kertoa vasta kesän loppuessa. Siispä itse videoon.

24.6.

Ekassa kohdassa yritin saada Nettaa kahdelta hypyltä putkeen, mutta... Mitä ihmeellistä viuhtomista tuo ohjaus nyt oikein oli?! Sitten eteenmenoja kahdella hypyllä. Tokalla kertaa Netta kaatoi kameran ja kolmannellakin kerralla lähestyi sitä uhkaavasti. Vielä yksi kerta ja sitten tehtiin vähän puomia, kun sitä ei kuitenkaan tule kamalan usein tehtyä.

Tällä videolla ei myöskään ole sitä kertaa, kun kokeiltiin pöytää. Se oli sopivasti hallin seinustalla ja päätin kokeilla, muistaako Netta sitä, kun eihän me olla koko estettä alkeiskurssin jälkeen treenattu. Pöytä oli siis ok.

29.6.

Niiden keppien lisäksi tehtiin vain kolmella hypyllä eteenmenoja, joten ei siitä sen ihmeellisempää kerrottavaa. Lopussa vielä juoksin suoran Netan kanssa.

Pahoittelut, kun en enempää jaksanut selostaa tällä kertaa. Pahin selostusinto on näköjään vähän laantunut. Muutenkin pitää miettiä kaikkia palkkaamisia, kun namin heittäminen maahan kuulosta minusta vain haistelua lietsovalta (Netta taas haisteli tekemisen välissä ennen kuin pistin sen häkkiin). Ja irtoamisessahan en oikein kerkeä heitellä sinne mitään namimunia sun muita, joten ehkä alusta on paras.

Joutavanpäiväistä höpötystä tokosta ja vähän muustakin

Tiistaina emme menneet treeneihin, vaan kävimme vain vapaavuorolla. Siitä lisää sitten myöhemmin omassa postauksessaan, kunhan jaksan videomateriaalin katsastaa. Ja ehkäpä olemme siihen mennessä käyneet treenaamassa vähän lisää agia. Ihan pääpiirteittäin treenattiin tosi pieniä juttuja.

Keskiviikkona oli collielenkki, jonne Miru pääsi yksinoikeudella Netan jäädessä kotiin. Mirun mielestä tuollaiset lenkit ovat vähän kumma juttu etenkin, kun paikalla on pentuja. Vaan eipä Nettakaan jäänyt "rotulenkittömäksi", koska torstaiaamuna kävimme shelttilenkillä Lykynlammella.

Torstain collietokossa oli Netta. Haudattuani haaveet koiratanssista päätin, että voimme sentään tokoilla ja saada ALO-liikkeet edes möllitasolle. Niin, aikaahan tässä on ehkä kuukausi, ellei vähemmän. Tehtiin paikallaolo. Aika oli täysi kaksi minuuttia, no problem.

Seuraamistakin tehtiin. Netta oli vähän liian kaukana ja edisti, joten tähän tuli erilaista kikkaa mm. palkkaamiseen ja siihen, että koiralla on hihna (tuleepahan hihnaseuruu harjoiteltua samalla!). Jos vain muistaisi kaiken myöhemmin, kun ei aina jaksa kaikkea ylös laittaa.

Perusasentoa pitää viilata. Tasapainotyynynkin voisi taas ottaa käyttöön. Paljon on treenattavaa, vaan onhan tässä aika, jos jaksaa kotona treenata..!

Miru collielenkillä, kuva © Anni Rask

Pitkästä aikaa vapaavuorolla

Otsikon (ja eilisen postauksen) mukaisesti käytiin tänään vapaavuorolla. Keppejä ei tällä kertaa tehtykään, mutta josko sitten ensi kerralla. Alla olevan kuvan mukaisesti tehtiin lähinnä hyppysuoraa sekä noita paria muuta juttua, alempana lisää tästä.

Meillä tosiaan oli namialusta käytössä, kun kuitenkin oltiin yksin treenailemassa. Ekalla kerralla menin Netan kanssa samaa matkaa ja vauhti oli vähän mitä oli. Yritin sitten innostaa Nettaa enemmän ja pitää mielessä myös sen, että kun se on palkkansa saanut, kutsun sen luokseni ja kehun vuolaasti. Vaikka vähän hassultahan tuollainen korkeammalla äänensävyllä puhuminen tuntuu. 

Ja ideana siis tällä suoralla oli irtoaminen. Kun käänsin vikan hypyn suuntaa, nähtävästi sähläsin itse ohjauksessa ja Netta ajatteli namialustan olevan siellä, missä se aiemminkin oli. Tokalla kertaa vähintään yhtä mielenkiintoinen ratkaisu ja Netta ei meinannut tajuta, että kyllä se namialusta siellä oli.

Sitten rengas mukaan. Ja taas sekoilua! Ja seuraavalla kerralla no problem. Ja renkaan kanssa tätä pätkää vielä toiseen suuntaan. Vikalla rimalla kuului kolahdus, mutta rima ei tippunut - mikä lie siihenkin kolahdukseen syynä.. Ja lopuksi vielä hyppysuora takaisin ja loppupalkaksi aamuruoka. Tämän syvempää erittelyä en videosta nyt jaksa tehdä.

Ai niin, haistelua oli vähän silloin, kun ei tehty mitään. Kuin myös viime treeneissä. Tämä voi kuulostaa tekosyyltä (vaikka tämän EI ole tarkoitus tekosyy olla), mutta olen ajatellut, että Netasta voisi tuntua myös vähän oudolta käydä treenaamassa minun kanssani niin, ettei paikalla ole ketään muuta. Vaikka ollaankin käyty vapaavuoroilla aiemmin, olen muutenkin miettinyt tätä joskus.

Ja muuten, ei ongelmia ohituksissa lämmittely- tai jäähdyttelylenkillä. Muutama koira alkoi haukkua tmv. ja Netta oli kiltisti, eikä jäänyt jumittamaan paikalleen. Kerran se tosin meinasi, mutta ei silloinkaan sitten jäänyt. Hyvä hyvä.

Vähän kuulumisiakin

Viime viikon sunnuntaina (?) meillä oli tarkoitus Axun omistajan kanssa ottaa koirista rakennekuvat, mutta suunnitelmat vähän vesittyivät. Niinpä käytiin tänään nappaamassa kuvat sekä tekemässä pieni lenkki. Oli kieltämättä hyvä idea ottaa ne kuvat silloin, sillä tässä illalla onkin vain satanut.

Eilen käytiin Netan kanssa vähän kokkoa ihmettelemässä. Se taisikin olla Netalle neljäs kerta samassa tapahtumassa. Muuten mitään erikoisempaa ei ole tapahtunut ainakaan toistaiseksi, vaikka onhan tässä vielä kesää jäljellä...

Huomenna uhmaamme minun epämääräistä unirytmiäni menemälle tekemään vähän agijuttuja, hahah. Pitäähän näihin heräämisaikoihin saada jonkinlainen järjestys. 

© Minna

Parrasvaloissa Vilkku

Hei, olen Vilkku! Ikää on mittarissa tällä hetkellä vähän päälle yhdeksän vuotta, mutta eihän sitä kukaan minut tunteva uskoisi. Vai mitä?! Sitä minäkin. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi netissä saanut vaikuttaa. Kotisivuni on päivitetty viimeksi kolme vuotta ja lisäksi ne olivat jo melkein kadonneet! Ja blogianikaan ei enää ole, enkä siellä saanut omalla äänelläni puhua.

Kotisivuillani oleva vanha päiväkirjani saatetaan kuulemma julkaista täällä Netan blogissa. Kai tämä nyt sitten on virallinen meidän koiralauman tiedotuskanava tai jotain. Postauksessa vanha kuva neljän vuoden takaa. Tietysti Netan kanssa, ainahan se linssilude on kaikissa kuvissa...

Tässä on nyt reilu vuosi nautittu "veteraani-iästä". Höh. En minä ole vanha, vaikka minulle on sanottu, että kuononi on ehkä alkanut harmaantua ja viiksikarvat muuttua valkoisiksi. Hei, ei tämä tahti siitä hidastu, hahhah. Miksi pitäisi hidastaa? Varsinkin, kun jäniksiä ja ties mitä lintuja hyppelehtii pihalla ihan miten sattuu!

Yksi asia ei koskaan muutu. Se nimittäin, että minä aina omistajien tullessa kotiin seison ruokapöydällä. Siis jos kukaan ihminen ei ole kotona. Mutta muuten. Se on paras vahtipaikka koskaan ja sinne pääsee ihan kevyesti. Mutta samaahan ei voi sanoa Netasta ja Mirusta, jos minulta kysytän.

Kieltäydyn siis tottelemasta nimitystä seniori. Ja ehkä pääsen tänä kesänä uimaan, jee. Yritin jo keväällä mennä uimaan, vaikka minulle sanottiin, että vesi on kylmää. Plääh. Mitä ne omistajat mistään ymmärtäisi, kysynpähän vaan? Mutta kiitos ja kuulemiin nyt tältä erää.

Näkemys uusi uuteen toimintasuunnitelmaan, se vain odottaa toteutumistaan

Kuvittelin viime vuonna, että saisimme Netan kanssa koiratanssiin ohjelman kasaan ja pääsisimme tänä vuonna kilpailemaan. Kuvittelin niin vielä tänä vuonnakin, mutta mitäs nyt? Biisi-ideoita olisi, mutta pääni ei suostu keksimään ohjelmaan mitään kunnollista. Siksi päätin pyyhkiä Jyväskylän koiratanssikisat pois kalenteristamme. 

Ehkä  me joskus tulevaisuudessa kisataan, vaikkei tänä vuonna. Lykkäsin liian pitkään koreografian suunnittelemista. Me ollaan treenattu ihan liian vähän ja vaikka tässä miten olisi mitä treenattu, olisi treeniä silti liian vähän takana elokuuta ajatellen. Ja yksin on hankala saada tehtyä mikään, eikä meillä ole treeniryhmää. Toisaalta ajatus ryhmätreeneistä tai peräti ohjatuista treeneistä tuntuu sellaiselta, että se loisi paineita...

© Ronja H.

Eli omaa tyhmyyttä tämäkin. Muutenkaan koiratanssitreeni-intoa (kuten tokoiluintoa..) ei jatkuvasti ole, ei edes tällä hetkellä. Turha väkisin puurtaa mitään; ideat tulevat, jos ovat tullakseen. Hiljaa hyvä tulee, vai miten se oli. Parempi vain, ettei me liian vähäisellä kokemuksella (häiriötreenin totaalinen puhe, liian vähäinen ja sitäkin epämääräisempi treeni, jännityksen hallinta tässä lajissa jne.) lähdetä nolaamaan itseämme.

Nyt on tarkoitus keskittyä agilityyn. Nyt kesällä on erittäin hyvät mahdollisuudet vapaavuoroille. Täytyy vain suunnitella muutamat helpot pätkät irtoamista varten ja lisäksi strategiaa kepeille. Siihen olen jo mielessäni alkanut taktiikkaa keksiä, mutta koska siitä tulee kesän projekti, kirjoitan siitä joskus myöhemmin.

© Ronja H.

Agilityn suhteen tämä vuosi näyttää toistaiseksi viimeiseltä tilaisuudelta. Ensi vuonna minulla on puolen vuoden "välivuosi" ja sille ajalle alkaa olla vähän muita suunnitelmia. Ja syksyksi olisi tarkoitus päästä opiskelemaan muualle kuin Joensuuhun, joten ryhmäpaikassa ensi vuodelle ei meille ole järkeä. Enkä tiedä, miten asiat järjestyisivät sitten, kun olen opiskelemassa. Ryhmäpaikan löytäminen kun vaikuttaa vaikealta, joten en tiedä, kannattaako meidän silloin enää jatkaa. Katsotaan nyt.

Elokuussa olisi yhdet möllit ja lisäksi parit kisat. 23.8. ja 24.8. on kisat Kajaanissa, 30.8. ja 31.8. Lieksassa. Kajaaniin luultavasti mennään ainakin, joskin jos molemmille päiville, niin vain yksi rata kumpanakin päivänä. Lieksan kisoihin tuskin molempina päivinä mennään. Ja 13.9. sekä 14.9. on oman seuran kisat, joten sinne nyt ainakin olisi tarkoitus päästä. Mutta elo- tai syyskuuhun on niin pitkä aika, ettei vielä uskalla varmaksi sanoa kisasuunnitelmia. Tilanteet elävät.

© Ronja H.

Mitäs me muuta kuin agilityä...

Agilityä ties kuinka monennen kerran. Postausehdotuksia otetaan vastaan, ideasaldo ei ole kovinkaan suuri, eikä kesäkuussa ole edessä oikeastaan mitään tapahtumia, mistä voisi kertoa. Luulisi, että kesällä riittää kerrottavaa, mutta ei. Tilanne tuntuu samalta kuin aina alkuvuodesta...

Tänään tehtiinkin rataa, kun oli sen verran suoraviivainen rata. Aluksi tosin tehtiin pätkää hyppy-hyppy-puomi ja taidettiin yrittää jatkaa vähän pidemmälle, mutta namialusta on pidemmän päälle hankala ja Netta tykkää karata luotani pois, jos näkee, että jollakulla muulla on palkka. Tehtiin kuitenkin rata kaksi kertaa niin, että treenikaverimme antoi Netalle palkan radan jälkeen.

Videolla rataa kaksi kertaa. Palkka minulta. Voi ei, näin ei pitänyt tehdä. Vaan onko muuta vaihtoehtoa, kun treeneissä oli meidän lisäksi yksi henkilö ja videomateriaali on aina kiva juttu..? Namialusta on tällaisissa asioissa ehdoton no-no, koska Netta ehtii alustalle nopeammin kuin minä ehdin huutaa putkea.

Rimat olivat koko ajan matalalla, mutta korkeutta en muista. Eipä se haittaa. Ei aina tarvitse tehdä medikorkuisia hyppyjä. Netta ei myöskään ole paljoa rimojen pudottamista harrastanut, paitsi leirillä pari kertaa.

Ekalla videolla Netta kävi tekemässä komea pyörähdyksen ilmeisesti palkkaa muistellen. Jostain syystä keltainen putki oli ongelmallinen, vaikka se oli aiemmin menty ilman ongelmaa. Ja pari kertaa Netta meni tänään renkaalla väärästä välistä (tätä ei ole videolla), mutta rengashan on edelleen uusi. Putkiongelman vuoksi tehtiin putki vielä kerran tämän radan jälkeen. Ja kukahan se seuraavalla putekalla huusi hyppyä, hehheh.

Tänään taidettiin tehdä enimmäkseen lentäviä lähtöjä ja niitä ennen innostin Nettaa tempuilla. Ei haistelua silloin, kun suoritettiin esteitä, mutta heti radan jälkeen haistelu taas alkoi. En tiedä mikä siinä nyt on, tämä ongelma tuntui jo olevan takana tehnyt mitään muutakaan paineistumista aiheuttavaa.

Netta leirikoirana

Torstaina lähdettiin Netan kanssa suorittamaan yhtä niin kutsutun to do -listamme toteuttamista. Menimme siis koiraleirille, joka oli Keskijärven kylätalolla. Sijainnista jotain kertoo varmasti se, että kännykän kuuluvuus ei ollut kovinkaan hyvä, mutta eipä se mitään. Välillä sinne nettiinkin pääsi ja hyväähän pieni tauko tekee, kuten viime kesänä omalla kohdalla tuli todettua.

Ja asiaan... Kylätalon lähellä oli kenttä, jossa osa koulutuksista oli - osa olikin ihan kylätalon pihalla. Järven (?) rantaan oli myös suht lyhyt matka. Siellä käytiinkin pari kertaa, joskaan itse en uinut, eikä Nettakaan tahtonut mennä veteen, kun ei ollut oikeanlaista paikkaa.

Tämän postauksen kuvat on otettu kännykän kameralla, kun järkkäriä en kamalasti ehtinyt käyttää, enkä jaksa vielä niitä vähäisiä kuvia lisätä koneelle.

Torstaina oltiin kentällä ja ohjelmassa oli jo vähän liitelyä. Alla muutama pätkä, joita leirin aikana tehtiin. Ihan kaikkia sovelluksia tuosta systeemistä en tosin muista... Vasemmanpuolimmaista tehtiin kuitenkin torstaina. Eilenkin tehtiin jotain ja tänään myös. Tänään ehkä keskimmäistä ja oikeanpuolimmaista.

Irtoamista siis ja vähän kieputuksiakin. Irtoamisissa Netta tajusikin jutun juonen - ja kieputusjutuissa pitikin muistaa, ettei lentävä lähtö aina toimikaan. Eilen tosin Netta sai kesken kaiken jonkin jääräpääkohtauksen ja se lähti juoksemaan kentän toiselle puolelle (?!!) ja tänäänkin se alkoi vähän haahuilla, varmaan väsymys alkoi jo painaa. Lopetettiin onnistuneisiin suorituksiin.

Torstaina oli myös näyttelykoulutusta, jossa käytiin perusasioita läpi. Netasta kuulemma näki, että ollaan näitä juttuja aiemminkin tehty. Iltaruuan jälkeen oli pieni eläinlääkärin pitämä luento kesään liittyvistä asioista. Iltaohjelmana oli makkaransyöntikilpailu, joka oli eräänlainen rata. Se suoritettiin kaksi kertaa ja Netta taisi olla neljäs. Miru olisi varmasti ollut erittäin hullu tässä makkarajutussa... 

Eilen oli agilityn lisäksi flyballia. Netan kanssa naksuteltiin vain telineen koskemista, koska Netta ei erityisemmin välitä tennispalloista. Alkoipa telineen koskettaminen sujuakin, vaikka Netta yritti sohia tassuillaan vähän liiankin ylös. Hassu koira. 

Illalla oli rally-tokoa, joka oli meille aivan uusi juttu. Aluksi harjoiteltiin muutamaa kylttiä ja sehän meni ihan usein. Hihna oli oikeastaan haastavin juttu. Eteentuloa Netta ei osannut, mutta ehkäpä me jatketaan sen harjoittelemista ja keksitään siihen jokin käsky, sillä "Eteen!" on varattu jo agilityyn. Lopuksi tehtiin lyhyttä rally-tokorataa ja vaikka Netta aluksi haisteli, alkoi se lopulta tehdä kivasti.

Viimeisten treenien lisäksi tänään oli kaikille avoin mätsäri. Netta jostain syystä pöydällä ollessa arasteli ja väisti tuomaria, vaikkei se näyttelyssä niin tehnyt. Liikkeinä oli ympyrää, kolmiota ja edestakaista. Sininenhän sieltä tuli (ei mikään ihme tuolla pöytäkäytöksellä).

Nauhakehässä oli muistaakseni viisi koiraa. Ympyrää ja pareittain edestakaiset sekä tietysti seisotusta. Sijoituimme sitten toisiksi. Toinen mätsärisijoittuminen tänään ja toinen SIN2, aika hauskaa sattumaa. Mätsärin jälkeen olikin jo aika pakata tavarat autoon ja lähteä ajamaan kotiin.

Kun nyt kerran agilityn makuun päästiin...

Ja taas omissa treeneissä! Videon alla hieman ei-agijuttuja. Me ei tällä kertaa tehty rataa, vaan ainoastaan suoria pätkiä sekä vähän puomia. Ideana on nyt tehdä tällaisia vauhtipätkiä ja koiraharrastusvihkoon pitäisi piirustella muutamat suunnitelmat valmiiksi... Videolla muutama pätkä harjoituksen loppuosasta. 

Vinkkinä siis, ettei enää palkkaa minulta. Ja muistuttelen itselleni, että irtoamista pitäisi harjoitella. Runsaat kehut myös pitää muistaa. Ja se innostava ääni, vaikka se onkin minulle vähän haastavampi juttu, koska olen todella huono heittäytymään tällaisissa jutuissa. Tässähän alkaa kohta olla minulle lisää muistettavaa.

Tämä muuten on Netta's Stagen kahdeksassadas (800.) postaus! Mitään erikoista ei ole luvassa, koska en ole koskaan aikaisemmin oikein tullut huomioineeksi, monesko postaus mikäkin on. Katsotaan sitten, jos joskus postausten määrä on tuhat. Ja hei, tämä on myös tämän vuoden sadas postaus!

Eikä elämä oikeasti ole pelkkää agilityä. Agility on aika pieni osa loppujen lopuksi. Treenit kerran viikkoon, eikä ihan aina olla treeneissäkään käyty. Toisinaan treenien lisäksi käydään vapaavuorolla, sekin on nyt päässyt unohtumaan. Shelttikoulutuksia on ollut kaksi ja lisäksi oli tekniikkakurssi. Siinä se. Kolmea treenikertaa enemmän ei viikossa aiota treenatakaan. Tämä kolme treenikertaa oli muistaakseni Messarissa koirahierontaluennolla ohje. Ainakin raskaamman treenin suhteen.

Netta on oman elämänsä superpossu. Tänään isäni antoi Vilkulle kuppiin makkaranjämiä ja siinä vieressä ollut Netta oli hetkessä kupilla hotkimassa jämiä. Vilkkukin hämmentyi. Se ei rähähtänyt tai edes mennyt itse kupilleen. Että löytyy sitä röyhkeyttäkin..! Jos Miru olisi mennyt Vilkun kupille, olisi rähinä ollut valmis. Netta siis on yleensä ikuinen poikkeus. Iltaruokana meillä taas oli uunipuuroa ja äiti antoi koirille lautasen, jossa oli puuron päälle muodostunut "kalvo". Netta sitten sieppasi tämän kalvon ja meni nurkkaan syömään sitä jättäen muut syömään murusia.

Ylihuomenna lähdemmekin leirille Keskijärvelle ja palaamme sieltä lauantaina. Toivotaan hyvää säätä! Jos haluatte lukea jostain muusta kuin agilitystä ja muista perusjutuista, laittakaahan postaustoiveita vaikka tämän postauksen kommentteihin!

Asioita, joita oppii, kun elää Netan kanssa

1. Roskis tulee ehdottomasti säilyttää Netan ulottumattomissa.
2. Vessan ovea ei missään tapauksessa saa unohtaa raolleen.
3. Kannattaa myös hankkia vessaan roskis, jota Netta ei kykene omatoimisesti avaamaan.
4. Vaatteita, joiden taskuissa on tai on ollut nameja, ei tule koskaan jättää Netan saataviksi. Muuten voi käydä niin, että Netta omatoimisesti räätälöi taskuja.
5. Kaikki syötävä on syytä pitää kaukana Netasta.
6. Jos taskussa on nameja, kannattaa olla tarkkana, koska Netta saattaa tunkea päänsä taskuun nameja hakeakseen.
7. Jos Netta odottaa yksin autossa, on aina mahdollista, että autolle palattaessa Netta löytyy etupenkiltä.

Muruisa viikonloppu

Tänä viikonloppuna sukulaisemme kävivät kylässä meillä ja mukana menossa oli heidän koiranpentunsa Muru, jonka he kävivät perjantaina hakemassa. Muru on melkein puolivuotias keskikokoinen villakoira ja kuten kuvista näkee, väri on valkoinen. 

Nähdessään Murun perjantaina Netta oli kovin järkyttynyt, eikä sen mielipide viikonlopun aikana muuttunut. Alkujärjkytyksen jälkeen Muru oli Mirusta ja Vilkusta okei, vaikka Mirun pitikin kulkea korkeana. Muru itse on varsin utelias ja tykkäsi meillä kierrellä paikkoja ihmettelemässä. Nythän se onkin jo kotona Kajaanissa.

Eilen Axu omistajineen kävi meillä ja kävimme lenkillä. Ennen lenkkiä Muru sai pihalla ihmetellä Axua, joka oli vähän jännitävä, mutta lenkin jälkeen Axu oli Murusta ihan ok. Sama meidän koirien kanssa - perjantaina ne olivat Murusta jännittäviä, mutta eivät enää lauantaina. 

Ehdin myös eilen (ja vähän perjantainakin?) harjoitella Murun kanssa näyttelyseisomista, vaikka se kotikoiraksi meneekin. Piti vain ensin katsoa netistä kuvia villakoirista näyttelyissä, kun on vähän vieraampi rotu kyseessä. Ehkäpä me pääsemme viemään Murun joskus mätsärikehään Kajaanissa, jos satumme sinne oikeaan aikaan. Ja ehkä Nettakin vielä tottuu Muruun ja jopa innostuu leikkimään sen kanssa.

Laitan Murusta myöhemmin vielä seisotuskuvan, kunhan saan Axun omistajalta kuvia. Keskimmäinen kuva ei siis yritä olla rakennekuva.

Agilityn ohjaustekniikkaa #5

Eilen oli ohjaustekniikkakurssin viimeinen kerta. Meillä oli radanpätkä, jossa oli viisi estettä ja tarkoitus oli keksiä mahdollisimman monta ohjauskuviota kolmosesteelle. Pahoittelut ratapiirroksen puuttumisesta, jonkinlainen sellainen tulee kyllä, kunhan pääsen omalle koneelleni.

Oli todella lämmintä niin ulkona kuin Joan hallillakin, joten loppua kohti Netta alkoi väsähtää. Alkuun kokeiltiin persjättö-niistoa (tuleeko tuohon yhdysmerkki vai ei??). Lisäksi kokeiltiin ainakin pakkovalssia, takaakierto-päällejuoksua (?) ja twistiä.

Pakkovalssien kanssa säädettiin vähän ja alkuun niitä kokeiltiin niin, että palkkasin Netan, kun se tuli käteen. Toisella kierroksella kokeiltiin tätä sitten kokonaan. Tuo takaakierto-päällejuoksu oli ilmeisesti nopein. Ja joitain näitähän vissiin kokeiltiin niin esteen oikealta kuin vasemmaltakin puolelta, en vain muista enää mitä... Twisti olikin minulle ihan outo juttu. Loppuun sitten tehtiin vielä Netan kanssa "suorana" rata vitoselta kakkoselle tai ykköselle. Olikin aika lopettaa, kun Netta alkoi sijaistoimintona haistella ja meinasi kuuroutua kokonaan.

Nytpä on sitten monet hyvät vinkit saatu ja näitä pitäisi jossain välissä vaikkapa vapaavuoroilla harjoitella. Kuin myös paria muutakin juttua ja suunnitelmia onkin jo valmiina kesän varalle. Tai viimeistään syksylle.

Run Run

Indica - Run Run

san. Jonsu & Jesse Hietanen

I'm in the river of lights

And these machines are so slow

Sorrow blinds my sight

And this crimson river won't flow

Why'd I run run

Past all my dreams undone

So tired

But won't give up

And one by one

My days are done

I won't give up today

I turn on the radio

Allow myself to feel numb

Cancer in stereo

I allow whatever will come

Why'd I run run

Past all my dreams undone

So tired

But won't give up

And one by one

My days are done

I won't give up today

I won't give up today

Today

I won't give up today

Why'd I run run

Past all my dreams undone

So tired

But won't give up

And one by one

My days are done

I won't give up 

Why'd I run run

Past all my dreams undone

So tired

But won't give up

And one by one

My days are done

I won't give up today

Muutakin kuin agilityä

Pitkästä aikaa muutakin kuin vain agilityä! Tänään tosiaan suunnattiin autolla Uimaharjuun mätsäröimään Axu-eurasierin kanssa. Tämä olikin toinen kerta, kun kävimme tuolla suunnalla mätsärissä. Paikalla olimme puoli tuntia ennen mätsärin alkamista, jos en väärin muista.

Kehiä oli vain yksi ja odotus oli melkoinen, koska Netta oli aikuisissa (ja niin oli Axukin). Ensin kun oli lapsi ja koira -kehä, sitten pennut ja nuoret ja vasta sitten aikuiset. Siinäkin vielä lisää odottelua, kun aikuiset alkoivat parista 40 ja me olimme numerolla 49 B.

Parikehässä meillä oli parina suomenpystykorva. Ensin mentiin kaksi kertaa yhdessä ympäri ja sitten oli yksilöarvostelujen vuoro. Netta oli ihan ok:sti pöydällä. Sitten vielä edestakainen liike ja kehän ympäri. Edestakaisessa liikkeessä liikuin itse kävellen, koska sitä oli suositeltu etuliikkeiden parantamiseksi.

Saimme punaisen nauhan ja jäimme odottelemaan nauhakehää. Siellä juoksimme pienten koirien joukossa kaksi kertaa ympäri ja tätä ennen oli tietenkin seisotusta niin, että kaikki punaisen saaneet olivat kehässä. Juoksutusten jälkeen meidät käteltiinkin pois. Ei siis sijoitusta tällä kertaa. Olikin hyvä aika lähteä jo kotia kohti.

Loma alkaa agilitykisoilla

Tänä vuonna loma alkoi huomattavasti paremmissa merkeissä kuin viime vuonna, jolloin Netta joutui huonovointisuutensa vuoksi käymään eläinlääkärillä. Silloin jouduttiin luopumaan ideasta Kolin reissun suhteen, mutta onneksi tänä vuonna ei sattunut mitään ja pääsimme osallistumaan Joan kisoihin tänään.

Kisapaikkana oli tietenkin Joan halli Pärnävaaralla ja juuri sen takia olin miettinyt, ilmoitanko Nettaa ollenkaan möllien ja agilitykurssin haistelutapausten vuoksi... Päätin kuitenkin, että sama meidän on sinne harjoittelun kannalta ilmoittautua, kun seuraavat meille sopivat kisat ovat vasta elokuussa.

Ratoja ykkösille oli kaksi (molemmat agilityratoja) ja osallistuimme molemmille, koska ajattelin ratojen lukumäärän olevan sopiva. No, arviointivirheitä sattuu itse kullekin... Tuomarina oli Johanna Nyberg. A-agilityrata kieputuksineen oli minun makuuni haastava ja taisi se olla muutenkin, kun tältä radalta tuli yhteensä vain yksi LUVA ja kaksi yliaikanollaa (nämä mineillä) sekä muita tuloksia ja ihan hyllyjä.

Ennen rataa olin teettänyt Netalle temppuja ja muutenkin yrittänyt pitää sen huomion minussa. Radalle mennessä Netta näytti hetken verran olevan aikeissa haistella maata, mutta luuloni osoittautui vääräksi. Teimme siis lentävän lähdön, kuten olin suunnitellut, ja hämmästyin oikeasti tajutessani, ettei Netta haistellut. Netalla oli myös enemmän vauhtia kuin useammissa aiemmissa kisatilanteissa, vaikkei Netta mikään nopein kiitäjä olekaan. 

Vauhdista hämmentyneenä ohjasin esteet 1-5 ehkä vähän eri tavalla kuin olin ajatellut, en enää muista. Jäin aluksi hetkeksi myös tuijottamaan Nettaa, joka tosiaan juoksi, ja muistin, että minunkin pitäisi liikkua. Kompastuskiveksemme koituivat kepit, joilla Netta skippasi vikan välin ja kun minä aioin mennä korjaamaan kepit alusta asti, Netta päättikin aloittaa kepit eri päästä ja tästä meille tuli HYL. Oikeaan väliin menemisessä oli vielä hämminkiä, kun oikeaan päähän päästiin (kaksi kertaa Netta meni toiseen väliin), mutta pääsimme kuitenkin loppuun asti. 

Tokaan rataan valmistauduin samoilla tavoin kuin aiempaan, mutta tällä kertaa se ei tuottanut tulosta. Netta oli hitaampi kuin aiemmalla radalla ja haisteli. Eteenpäin päästiin silti, mutta ennen puomia tuli hämminkiä, kun käskytin Netan putkelle ja jatkoin itse persjätön jälkeen puomille - ja Netta ei edes ollut mennyt putkeen. Tästä napsahti kielto. Toinen kielto tuli yhdellä hypyllä. Keppien ajan Netta haisteli. Vikalta hypyltä sitten napattiin jo HYL, kun Netta ensin ohitti koko hypyn ja kun aioin korjata tilanteen, Netta itse kruunasi ratansa hyppäämällä hypyn väärästä suunnasta.

Nähtävästi siis jatkossa on mietittävä, kuinka monelle radalla Netan ilmoittaa. Vaan mistä sen koskaan tietää, meneekö eka rata paremmin kuin toinen (ja mahdollinen kolmas rata). No, katsotaan nyt. Onhan tässä aikaa päättää. Kesällä olisi tarkoitus yrittää saada kepeille lisää vauhtia ja tehdä kivoja lyhyitä rallattelupätkiä aina välillä. 

Kisoista jäi hyvä fiilis, vaikka tutkimattomat ovat shetlantilaisen tiet. Alla vielä videolla molemmat ratamme.