Niin, eilen treenattiin

Eilenpä käytiin treenaamassa vikaa kertaa ennen ylihuomisen kisoja. Videota ei nyt ole eikä ratapiirrosta. Rata oli melkoista kieputusta, takaakiertoja sun muita eikä oikeastaan yhtään suoraa - ja välillä meinasin unohtaa, mistä rata meni. Tehtiinkin itse rataa vain kaksi kertaa ja keskityttiin sitten muuhun.

Kepeillä tuli lähinnä loppupäässä ongelmaa, kun radalla ohjasin niin, että kepit olivat minusta katsottuna oikealla. Varmaan vikaa omissa rytmityksissä? Mutta sitten sujui taas oikeista väleistä meneminen. Toivotaan kuitenkin, että kisoissa olisi keppien "helpompi puoli" (toiveajattelua).

Lisäksi tehtiin suoraa pituus-hyppy-rengas sekä rengasta ja hyppyä. Ei ongelmia renkaassa, vaikkei sitä pitkään aikaan olla treenattu (kai), hyvähyvä. Keinukaan ei ollut Netasta pelottava, eikä pituudessakaan mitään ongelmaa. Muuria tällä radalla ei tainnut olla, mutta onhan sitä joskus ennen treenattu.

Hieno kännykkäkuvakollaasimme

Sotasuunnitelma

Menin tosiaan ilmoittamaan Netan vapun agikisoihin kolmelle radalle. Meni sitten syteen tai saveen, me mennään ja otetaan vastaan, mitä tuleman pitää. Kotikisoistahan tässä sentään on kyse, ei mistään haudanvakavasta. Ja ne sentään ovat ulkokisat.

Soittolistat

Aloitetaanpa tästä. Musiikin kuunteleminen nimittäin mainittiin psyykkisen valmentautumisen luennolla lokakuussa ja nykyiseen kännykkääni osaan tehdä soittolistoja. Näillä näkymin soittolista on seuraavanlainen.

Jonne Aaron - Jippikayjei

PMMP - Matoja

Haloo Helsinki! - Juoskaa

Cheek - Ei oikotietä

Anssi Kela - Kevät tulee

Maija Vilkkumaa - Lattiaa pestään

Jännityksen hillintä

Musiikin kuunteleminen. Rauhoittuminen. Pitää miettiä, miksi minä jännitän. Onko muka oikeasti jotain menetettävää. Netan innostaminen oikealla tavalla.

Otetaan vastaan vielä viime hetken parhaat jännityksenhallintavinkit!

Radalla

Täysillä eteenpäin, Netta mukana totta kai. Ei jäädä korjaamaan kieltoja tai säätämään turhia, ei huomioida virheitä. Ei oteta turhia paineita. 

kuva © Minna, tekstin ja puhekuplan lisäsin itse

Kouluttautumassa

Agilityä kerrakseen! Tänään oli shelttien agilitykoulutus Pärnävaaralla. Edellinen kertahan oli maaliskuussa. Tällä kertaa saimme kuvaajaksi äidin, joten kiitos paljon videoista. Radassa olikin monta kinkkistä kohtaa ja paljon neuvoja saatiin jälleen. Netalla myös meinasi vähän mennä haisteluksi, mutta kyllä se siitä sitten. Pitää ennen kisoja lukaista psyykkisen valmentautumisen luennon muistiinpanot läpi..

Nyt oli messissä lelu. Rotta kera namipussin ja toisella kerralla flamingo. Tätä vartenhan minä niitä pusseja leluihin tein... Välillä vaan tuppaa käymään niin, että namit lentävät pois, mutta ei nyt keskitytä siihen vaan mennään asiaan. Yksi neuvo oli innostavampi äänensävy ja täytyy muistaa tämä jatkossakin, eli "korkeampi ääni" vai miten sitä nyt kuvailisi.

Kepeillä tuli pientä hämminkiä ekalla kerralla, tuli vissiin omaan rytmitykseen jotain hämminkiä. Ja hiemanko edes varmistelua tuolla käden heiluttelulla?! Toisella kertaa kepit mentiinkin hyvin ja siitä olen ylpeä, koska pelkäsin vähän, mitä Netta tykkää vieraista kepeistä. Kuulemma kädet vaan voisi jättää ohjauksesta keppien kohdalla pois.

Sittenpä takaakiertoa ja tönäisyä vai mikä onkaan, pitäisi oikeasti ottaa joskus asiaksi treenata näitä teknisempiä juttuja. Siinäkö teema toukokuulle, tekniikkatoukokuu? Hypyltä A:lle piti tulla poispäinkäännös (?) (ja tässä vaiheessa kuuluu kai pahoitella ratapiirroksen puuttumista). Tässä oli minulla itselläni hankaluuksia hahmottamisessa tai jossain... Pitää koiratanssissakin keskittyä noihin Netan pyörimisiin, kun huomaa selvästi, kumpi pyörimispuoli on vahvempi. Mikä siinä on, kun näitä juttuja on niin vaikea takoa minun päähäni. Kehonhallintaa, prkl. Sittenpä avustetulla palkalla tuo käännösjuttu ja tauolle.

Näkeepä muuten videolta, miten kauniisti valssaan koiran eteen... Paikkaa piti siis vähän hakea. Seuraava ongelmahässäkkä oli tuo välistävetojuttu vai mikä olikaan, en minä näitä termejä muista. Mutta pääsinpä lopulta oikealle puolelle ja siitä näköjään matka jatkuikin puomille.

Ja hässäkkää puomin jälkeen. Hahmotuskyvyttömyyttä minulta, hmh. Ja väärä puoli ja koira puomilla. Putken jälkeen vielä rengas ja hyppy (jota ei videolla näy) ja siihen jätettiin. Vaan vielä pitäisi juosta, kun pystyy, ja ei liikaa odotellakaan koiraa. Meinaa varmaan useinkin mennä turhaksi varmisteluksi omalta osalta. Ja linjojen miettiminen jne.

Uutena jippona haisteluun tuli myös se, että lähden esimerkiksi juoksemaan eri suuntaan tai muuta vastaavaa, kun Netta alkaa haistella. Tämäkin täytyy ottaa kokeiluun. Nyt alkaa oikeasti tajuta, miksi agilityväki käy erilaisissa koulutuksissa. Uudet näkökulmat asioihin nimittäin. 

Agilityn ohjaustekniikkaa #2

Alkuun otetaan törkeästi kuulumisia. Eilen tokoiltiin pihalla ja collieseurassa. Collietreeneissä otettiin paikallaoloa, jonka pituudeksi tulikin kaksi minuuttia. Netta makasi nätisti, vaikka sen vieressä oleva koira nousi, tosin varmistin käsimerkillä siinä vaiheessa Netan pysymistä, mutta ei siinä muuta sitten ollutkaan. Kiitos agility tuosta paikallaolosta, seuraava vaihe onkin harjoitella paikallaoloa niin että kuvaan Nettaa. Se kun ei Netasta niin mielekästä olekaan, vaikka palkka kuinka olisi luvassa... Lisäksi otettiin koiratanssitemppuja.

Tänään myös tein meille koiratanssiin treenisuunnitelmaa, sillä tähtäimessä on Jyväskylän koiratanssikisat (elokuu). Syteen tai saveen, nyt me yritetään ja toivotaan, että kisaamaan päästään. Kisoja nimittäin ei lähistöllä ole ja Jyväskylä on lähin. Lempäälä ja Salo ovat vähän turhan kaukana... Treenin iloa siis, suunnitelmaa pukkaa ainakin. 

Nermari myös hukkasi korvansa eilen ja tänään pihalla. Eilen se lähti hyppelehtimään metsään ja vasta houkutteleva kutsu "Syömään!" sai sen palaamaan. Hmph, sanon minä, kun eivät perinteiset paikalta poistumiset ja heihein huutamisen tehonneet. Ja sama tänään. Lisäksi Netta säntäsi pihan rajalle haukkumaan eikä kuunnellut minkäänlaisia käskyjä, kunnes lähdin juoksemaan vähän eri suuntaan. Huh.

Ja sitten agilityyn! Tänään oli päällejuoksuja ja välistävetoja. Ensimmäiseksi mainittu oli meille täysin tuntematon alue. En vitsaile. Ihan oikeasti, ei me olla niitä koskaan ennen treenattu - tai jos viime vuonna jatkoryhmässä on niitä käyty, olen ollut siltä kerralta poissa. Oma epävarmuus tietenkin tarttui koiraan ja ei varmaan ihmekään, kun Netta alkoi vähän haistella maata.

Suurin ongelma on väistämättä oma kehonhallinta, heh. Tönäisyt päällejuoksuissa ja niin päin pois. Kaikki tuntui niin monimutkaiselta, kun piti ajatelta. Tehtiin näitä siis molemmilta puolilta ja aloitettiin putkelta. Kovin pitkälle ei tosin edetty, pari hyppyä vain, koska tosiaan oli meille niin uusi juttu.

Välistävedot olivat jo vähän tutumpia. Päästiin vikalle hypylle asti silloin, kun olin putkelta katsottuna hyppyjen oikealla puolella (mikä selitys???). Ja nyt vasta tajusin, että noita hyppyjä taisi olla viisi eikä neljä. Takaperin juokseminen alkoi tuntua jo jaloissakin, kun vikalle hypylle päästiin.

Toiselta puolelta olikin hankaluuksia. Kädet eivät meinanneet pelata ihan niin kuin pitäisi. Samoin ylävartalon suunta, täytyy varmaan oikeasti alkaa kiinnittää huomiota yläkropan liikkuvuuteen. Harjoiteltiin sitten ihan putkesta oikeaan kohtaan tuloa ja välistävetoa parin hypyn verran, kunnes se alkoi sujua ja lopetettiin siihen. No, tiedän ainakin, mitä pitää treenata vapaavuoroilla jatkossa... Ja mitä minun pitää treenata. Vaan missä ultimaattinen innostus erilaisiin liikuntalajeihin, enpäs tiedäkään. Syytän koululiikuntaa liikuntaintoni tappamisesta. Vaikka lukiossahan ne pari liikunnan kurssia olivat ihan kivoja... Ja vaikken juoksemisesta pidäkään, aion Netan kanssa alkaa juosta. Huijui.

Onnea, onnea, onnea vaan!

Toisin sanoen Netalla on tänään synttärit ja ikää tulee mittariin kokonaiset neljä vuotta!

Päivitetty ohje: lihapullat treeninameiksi

Tässä olisi päivitetty ohje lihapullien tekoon. Aiempi ohje on täällä ja ainoa ero on, etteivät nämä lihapullat sisällä korppujauhoja ja etten lihapullia valmistaessani käyttänyt vettä.

Tarvitset:

500 g jauhelihaa

2 kananmunaa

Jauhelihan voi valita koiran mieltymyksen mukaan. Meillä on tällä kertaa Tessun broilerin jauhelihaa, koska halusin jauhelihan olevan vähärasvaisempaa kuin sika-nautajauheliha on.

Ensiksi vatkaa kananmunat kulhossa.

Laita jauheliha kananmunan joukkoon ja vaivaa taikina valmiiksi.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja ota uunipelti sekä leivinpaperia. Muotoile lihapullat sopivan kokoisiksi. Kun uuni on tarpeeksi lämmin, laita pelti sinne ja anna sen olla siellä suunnilleen 20 minuutin ajan.

Kun lihapullat ovat valmiita, anna niiden jäähtyä. Sitten voit pakastaa ne, mikäli et aio käyttää niitä heti.

Yllä olevassa kuvassa ovat kaikki viimeisimmän satsin lihapullat. Ennen pussitusta pilkoin lihapullat paloihin (alla oleva kuva) ja helpotin samalla treeni-iltojen urakkaa. Nyt ei tarvitse huolehtia pilkkomisesta erikseen.

Matkailua, kisaturismia ynnä muuta mukavaa

Blogin puolella taas ja jopa peruskuulumisia. Torstaina lähdettiin äidin ja Netan kanssa Kajaaniin sukuloimaan. Siellä saatiin jo irrottaa Netasta ensimmäinen kiinnittynyt punkki, jee... Netta tuntui Kajaanissa jotenkin varovaisen hiljaiselta. Ehkä se vaistosi, ettei jokin ole nyt niin kuin aina ennen - Mokkaa kun ei enää ole. Vaikea sanoa. Ja jotenkin haikeaa, kun tiesi, ettei enää koskaan tule Mokkaa näkemään ja etteivät Netta ja Mokka enää koskaan saa yrittää löytää yhteistä säveltä leikin suhteen.

Kajaanista palattiinkin perjantaina. Perjantaina ei enää ehditty mitään erikoista tehdä, mutta eilen iltapäivällä ajelin Pärnävaaralle Joan pääsiäiskisoja seuraamaan ja tuli katsottua enemmän ratoja, kuin olin ajatellut katselevani. Kylläpä jo ihan vain kisojen katseleminen on opettavaista. Illalla käytiin sitten lenkillä ja tein vielä Netalle broilerin jauhelihasta lihapullia pakkaseen. Nyt on herkkuja, mistä valita... Hah, ja treenattiinhan me vähän perusasentoa.

Tänä aamuna käytiin Netan kanssa hallilla tekemässä keppitreeniä, siitä lisää alempana. Tämän jälkeen koirien ruokkiminen kotona ja Netan ja Vilkun lenkkeilyttäminen. Sitten Mirun vuoro. Vaan eipä Mursua jaksanut kiinnostaa tarpeiden teko, jäniksenpapanat kiinnostivat enemmän. Miru on jo parantunut varsin hyvin leikkauksesta, josta tulee huomenna kuluneeksi viikko. 

Koirien ulkoiluttamisten jälkeen suuntasin kulkuni taas Pärnävaaralle, sillä idea pulpahti mieleeni vapaavuorolta palatessani. Alun perin kun ajattelin katsovani kisoja vain lauantaina, mutta nytpä sitten katsoin kaksi ykkösten rataa ja kakkosista hyppyradalta minit ja medit. Illalla olikin vuorossa (valokuvaus)iltalenkki äidin, Vilkun ja Netan kanssa.

Agilityanalyysiin sitten! Keppitreenin siis, ei kisaajien suoritusten. Alla tuttuun tapaan video, tällä kertaa matkassa mukana oli ihan kamera, eikä tarvinnut turvautua kännykkään ja epätoivoisiin viritelmiin. Videolla ekalla kerralla yhdistelmä oli kepit ja hyppy, sitten videon mukaisesti tuli hyppy, joka oli ennen keppejä ja tämä oli siis tokasta kerrasta alkaen. Tokalla kerrallakaan ei huomautettavaa.

Seuraavat pari kertaa kämmejä, ensin alussa ja seuraavalla kerralla lopussa. Anteeksi kämäinen hidastuskohta, mutta se helpottaa huomattavasti näkemistä. Jaa että tämäkö oli tällä kertaa hankala puoli...? Tuleepa vähän ilonpilaajafiilis tuosta hitaalla vauhdilla suoritetusta pätkästä. Ja seuraavaksi vika väli taasen ongelmana.

Seuraavassa kohdassa sitten käy jo oikeasti outo juttu, eka väli ihan hyvin ja sitten ihmeellistä säätämistä. Ja taas hidasta seuraavaksi. Hetken verran ongelmattomia kohtia, meinaa vain mennä vähän haisteluksi eli paineistumista. Ja nähtävästi onnistumisten jälkeen se, että minä olen eri puolella keppejä, onkin hankalampaa vikan välin kannalta. Ja sujuvampaa menoa, joskin hitaampaa on ja haistelua esiintyy.

Tuohon vauhtiin ja haisteluun vaikutti varmasti se vikan keppivälin skippaaminen muutaman kerran ja muut skippaamisjutut, kun piti aloittaa alusta. En ole varma, vaikuttaako palkan sijainti tässä jutussa, mene ja tiedä, voihan se vaikuttaakin..? Ja toistamiset varmaan myös vaikuttivat Nettaan. Saman toistoja juu, mutta pakko käyttää tilanne hyväksi kun treeneissä ei kuitenkaan välttämättä ennätä. Mutta kyllä se siitä.

Torstaina Nermari täyttääkin jo neljä (!!!) vuotta. Oih ja voih. Täytyy hommata sille lahja ja väsätä kakkukin! Ja ensimmäistä kertaa vuoden 2011 jälkeen olen kotona Netukaisen synttäreitä juhlistamassa. 2012 olin Virossa ja viime vuonna Tampereella, joskin tulin kotiin Netan synttäripäivän iltana. 

Ei ole koiraa karvoihin katsomista

Aluksi mietin, kirjoittaisinko tästä asiasta ollenkaan Netan blogiin. Koirien karvojen ajelemisesta nimittäin. Se jakaa mielipiteitä, mutta päätin nyt kirjoittaa vähän omista ajatuksistani asiaan liittyen.

Haluan vielä korostaa, että tarkoitukseni ei ole moralisoida turkin ajelemista tai väheksyä heitä, jotka koiransa turkin syystä tai toisesta kesäksi ajelevat. Siihen on olemassa täysin ymmärrettäviä syitä. Enkä jää miettimään mitään erikoisempaa, jos vastaani kävelee ns. kesäturkissa oleva koira. Nämä ovat vain ajatuksia ja liittyvät vain siihen, miten itse toimisin - en jää ihmettelemään, jos joku toimii toisin.

Viime vuonna Facebookin shelttiryhmässä käytiin muistaakseni keskustelua sheltin turkin ajamisesta, mutta itse en oikeastaan ollut keskustelusta kiinnostunut. En myöskään tiedä, kuinka yleistä karvojen ajelu kesäksi eri rotujen piireissä on.

Ymmärrän karvojen ajelemisen terveydellisistä syistä. Jos koira ui paljon ja turkki ei ota kuivuakseen tai on riski hotspottiin, on varmasti parempi lyhentää turkkia ja ehkäistä iho-ongelmia. Ja voi turkki olla koiralle tukala ilman uimistakin, riippuen karvanlaadusta. Jos kuumuus tällöin näyttää ahdistavan koiraa, ymmärrän hyvin tarpeen lyhentää turkkia. Sama juttu myös paljon harrastavilla koirilla.

© äiti

Netan onneksi karvanlaatu ei ole sterilisoinnin jälkeen kärsinyt, vaikka turkki on nyt pidempi ja karva on pehmeämpää kuin ennen. Ei turkkia liikaa ole eikä se ainakaan viime kesänä näytännyt haittaavan Nettaa, joten en ole kokenut tarpeelliseksi ajatella lyhentämistoimia. Paitsi jos lasketaan perskarvat...

Varmaan oma ajatteluni turkin lyhentämisestä johtuu siitä, että ajattelen olevani sitoutunut turkinhoitoon. Omalta koiraltani en ajelisi turkkia pois sen takia, että kokisin turkinhoidon liian työlääksi (enkä edes tiedä, tehdäänkö näin oikeasti).  Toistaiseksi ainoat saksimiset ovat kohdistuneet satunnaisiin takkuihin, joita en ole halunnut väkisin repiä aukikaan. Tosin itse takutkin oltaisiin voitu välttää. 

Edellisessä kappaleessa on myös syy siihen, miksen voisi koskaan ottaa erityisen näyttävää turkkikoiraa. En usko, että jaksaisin viikottaista pesemistä. Näyttelytrimmeistä puhumattakaan. Tässä suhteessa en miellä shelttiä turkkiroduksi. 

Jos nyt kuitenkin esimerkiksi Netan turkkia haluaisin lyhentää, jättäisin karvaa jonkin verran jäljelle. Sitä on suositeltukin turkin lyhentämisessä enkä tiedä (hoh, taas enkä tiedä yhtään -tilanne..), miten yleisesti koiran karvoja lyhennellään kesäksi totaalisesti. Toistaiseksi en kuitenkaan näe tarvetta lyhennellä omien koirien karvoja. Jokainen kuitenkin tekee niin kuin haluaa, eikä se ole muilta pois. 

Kepetikep!

Tänä aamuna käytiin hallilla tekemässä agilityn keppitreeniä. Arvatkaa vaan, kuka unohti kameran kotiin. Onneksi sain viriteltyä kameran ottamaan videota (kahdella muovirasialla tuettuna...), pitääkö tässä vielä varmuuden vuoksi väkertää kännykälle oma "jalusta" treenikassiin..? 

Minulla on hassu tunne siitä, että videolta puuttuu pari keppikertaa, mutta en jaksanut alkuperäistä videota katsella uusiksikaan. Syynä voi myös olla se, että melko alussa kännykkä oli hetkeksi luisunut tuestaan huolimatta ja näkymä oli enemmän hallin kattoa kuin keppejä kohti. Unohtuipa sanoa, että Nettaa kiinnosti kovasti etsiä hallin lattialta nameja. Toivotaan ettei toistu.

Sitten videoon ja analyysiin. Palkkana oli kissanruokaa. Ekaksi mentiin kaikki kepit ja ei ongelmia välien kanssa. Seuraavat kaksi kertaa sitten... Vauhdikasta ja pari keppiä jäi suorittamatta. Tähän en tiedä syytä. Houkutteliko palkka jo liian hyvin? Ohjureita vähentäessä viime kerralla nimittäin taisi käydä jotain samankaltaista, mutta sen jälkeen ei ollut ongelmaa.

En uskaltanut noista vauhtikohdista palkata, kun tilanne oli niin äkkiä ohi, vaikka järjellä ajateltuna vauhdista pitäisi palkita. Mutta ei välistä jääneistä kepeistä... Sitten hitaammalla vauhdilla kepit ja vähän nopeammin. Sitä seuraavalla kerralla taas ohitusongelma, kun kepit olivat minusta katsottuna vasemmalla. Ja ei kun ohjuri keppien alkuosasta toiseen kohtaan ja menoksi (videon alla havainnollistava kuva..). 

Ohjurin siirtäminen teki hyvää ja nyt palkkakuppikaan ei ollut kierosti houkuttelemassa, vaan keppien jälkeen heitin rasian. Sittenpä jossain välissä jätettiin tämä "siirretty ohjuri" ainoaksi ohjuriksi. Ja jossain välissä palkkarasiat näköjään jäivät taas paikalleen, joskin muistaakseni kannen kanssa, ettei varastelusta seuraisi herkuttelua. Ja sittenpä ohjurit pois ja pari kertaa niin, kunnes treeni loppui.

Välissä tosiaan tehtiin vähän keinua ja putkelta haettiin vauhtia kepeille. Kävipä Netta kerran puominkin tekemässä. Vielä vahvistelua kepeille. Jatkossa pitää varmaan pitää rasioilla kansi päällä ja jos Netta ohittaa jonkin keppivälin, toimia tavallaan neutraalimmin eikä sanoa "Ei." tai syöksyä tuulispäänä rasialle, sillä mikään ei Nettaa estä, jos se herkun näkee. Mutta toimitaan sitten ensi kerralla niin. Totta kai itseäkin alkaa vähän harmittaa, kun vauhdikkaan aloituksen jälkeen menee estämään nameille pääsyn ja koiran vauhti hiipuu. Noh, oppia ikä kaikki, virheistä oppii...

Ensi viikolla on omat treenit, tekniikkakurssi ja shelttien agikoulutus. Saas nähdä, mitä tekniikkakurssilla käydään. Omat tekniikkatiedot kun loppuvat suunnilleen valssiin, persjättöön ja takaakiertoon. Joistain jutuista on hämäriä muistikuvia, mutta moni termi on ihan hepreaa. Sielläpä sitten oppii! Ja ensi viikolla Nermari täyttää jo neljä vuotta, mihin aika menee?

Mystistä näpertelyä

Sunnuntaina ajelin Hammaslahteen, koska siellä oli koirahierontaluento ja olin onnistunut pääsemään kuunteluoppilaaksi. Nyt on taas tietoa kasassa ja paperilla asti. Olen varma ainakin siitä, että kuunteluoppilaana sain kirjoitettua muistiin enemmän kuin olisin voinut kirjoittaa, jos olisin ollut tilaisuudessa koiran kanssa.

Eilen taas oli Mirun aika mennä sterilisaatioon Jussi Hyvöselle (Joen eläinlääkäriasema). Jussihan on leikannut Netan ja Vilkunkin ja laumamme koirat käyvät aina Jussilla rokotuksilla. Tullessani eilen koulusta Miru oli jo kotona ja heilautti minulle häntää kerran tai pari. Muutenkin se lähinnä oli yhdessä paikassa, kunnes alkoi jo liikkua enemmän. Tänään Miru onkin jo selvästi ollut kiinnostunut ruuasta, joten kivut eivät nähtävästi ainakaan kovin paljoa enää paina.

Launtain jälkeen olen näperrellyt erilaisia juttuja Netan motivointiin ja näistä projekteista on tässä alla kuvia. Ankkalelu sai narulelukohtalon ja nyt sen kaulaa koristaa komea matonkudeköysi. Lisäksi tein viisi namipussia, jotka voi köyttää Netan leluihin D-lenkistä, sekä kaksi namipussia kahdella D-lenkillä. Kahden D-lenkin namipussit saa tukevammin leluihin kiinni ja toinen onkin rottalelussa kiinni. Ei enää sukkaviritelmiä! Lisäksi tein klipsikiinnityksen naksuttimeen, jospa se ei enää katoilisi, jos sen pistää kiinni treeniliiviin. Korjasin jopa vanhan shelttikassin (eihän se odottanutkaan korjausta kuin pari vuotta...) ja ylensin sen treenikassiksi. Treenikuulumisia onkin luvassa huomenna.

Tee se itse -päivä

Tänään päätin ottaa kivipiiraoperaation suoritettavaksi ja otin pakastimesta toisen kivipiiralevyn aluksi sulamaan. Sitten vain kattilaan vettä, kattila levylle, hetken odottelu, kivipiirat kattilaan ja odottelemaan. Ohjeita kivipiiranameihin olin googlaillut eilen ja lähinnä taisin vilkuilla silloin tätä ja tätä. Toisessa linkissä oli tosin mausteita, joita en laittanut veteen, koska en kokenut niitä tarpeelliseksi.

Keitettyäni kivipiirat kaadoin vedet pois ja laitoin kivipiirat siivilään, josta loput nesteet saivat vuotaa alla olevaan vatiin. Vielä päälle lautanen ja ulos jäähtymään. Tämän jälkeen olikin aika pieniä kivipiirat saksilla ja pussittaa ne. Jossain ohjeessa oli lukenut, että kivipiirat voisivat olla sisältä punertavia, mutta se ei haittaa. En nyt muista mistä tämän luin enkä pikagooglauksella löydä.

Nerokkaasti valitsin muovirasian, johon voin laittaa kaikki Netan pakasteherkkupussit. Rasia vain ei mahdu oikeassa asennossa pakastimeen, mutta pääasia on, että namit pysyvät siellä eivätkä pussit ole pakastimessa milloin missäkin.

Tekaisinpa Netalle uuden treenilelunkin! Punoin fleecestä ja jostain narusta "kahvan" ja sitten oli ompeluosuuden vuoro. Nahkaosuuteen tuli paikka vinkulelulle sekä erillinen namitasku. Nähtäväksi jää, miten tämä toimii. Toivottavasti hyvin. 

Lueskelin eilen illalla netistä jostain treenilelusta, jota namimunaksi kutsuttiin, mutten löytänyt mitään tuntomerkkeihin täsmäävää verkkokaupoista. Neuvottomaksi ei kuitenkaan jääty, vaan löysin niitä suklaamunien sisällä olevia juttuja, joissa on pieni lelu tmv. Pitää varmaan testata, namipurkistahan nuokin käy.

Agilityn ohjaustekniikkaa #1

Tänään oli ensimmäinen kerta Joan järjestämällä agilityn ohjaustekniikkakurssilla, kuten aiemmassa postauksessa jo mainitsinkin. Kurssia on yhteensä viisi kertaa muistaakseni parin viikon välein (ja esim. ensi viikolla on pääsiäinen ja kohta on vappu jne.). 

Tämän päivän teemana olivat valssit ja rata oli valssintäyteinen. Enpä ollut ennen ajatellutkaan, että valssia on kolme erilaista tyyppiä. Vastaanottovalssi, takaakiertovalssi ja jokin muu (hienot termit hakusessa). Toisin sanoen ohjaaja melkoisesti hukassa.

Tehtiin lyhyitä pätkiä, mikä oli varmasti hyvää vaihtelua omille viikkotreeneille. Oli siinä kyllä itselläkin työtä, kun pitää liikkua ja osata ohjata oikeasta suunnasta esimerkiksi takaakiertoon. Ja valsseissa merkitseminen (?) ja ponnistus sekä eteneminen niin, että samalla näkee taakseen (en osaa selittää paremmin, hahhaa). Nämä saatiin kotiläksyiksi asti. 

Netta oli hieno ja reipas, vaikka (yllättäen) pelkäsin taas, että se vain haahuilisi. Ei se niin tehnyt, eikä tehnyt maaliskuisessa shelttien agikoulutuksessakaan. Ja sen kerran, kun haistelua meinasi tulla, ei se pitkään jatkunut. Miten olisi vaikka koiraan luottaminen... Huomasipa muuten taas tiheän palkkaamisen vaikutuksen. Kaikkea ei omissa treeneissä tule mietittyäkään, eikä kaikkeen ole oikeastaan koskaan kiinnitetty huomiota.

Nyt vielä lelupuolta miettimään eli etsimään sopivia sukkia ja köyttämään niitä leluihin. Rottalelulle kun kävi siinä mielessä ikävästi, että Netta puri siitä pois jalat ja puri sukankin puoliksi. Hohhoo. Missä reikäisemmät sukat ovat silloin, kun niitä kaivataan. Kysynpähän vaan. Ja missä meidän namitaskullinen lelu on. Ollapa Harry Potterin maailmassa ja voida kutsua tavaroita taian avulla luokse. Miksi, oi miksi se ei ole mahdollista?

Herkkuostoksilla

Tänään koitti vihdoin hetki suunnata auto kohti Suhmurassa sijaitsevaa Tessun tehtaanmyymälää. Meitä oli siis matkassa neljä ihmistä. Autuaasti unohdin ostoslistani kotiin, mutta eipä se mitään haitannut. Alkuun piti vain pohdiskella, mitä ostaisi, vaihtoehtoja kun oli runsaasti. Itse ostoksista lisää vähän myöhemmin tässä postauksessa.

Auton takakontti

Ostosten vuoro. Koiria kiinnosti kovasti kylmälaukun sisältö ja kuvissa onkin välillä koirankuonoja.. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu kännykän kameralla, koska en jaksanut muutakaan kameraa etsiä. Ja asiaan... Ostin broilerin sydämiä, broilerin kivipiiroja (kaksi levyä vai millä nimellä noita kutsutaan), broilerin jauhelihaa kaksi puolen kilon pötköä, naudan rustoja (viisi kappaletta) sekä kaverin kanssa puoliksi pussillisen siansaparoita. 

1. Kiinnostuneet koirat 2. Pussin sisältöä 3. Vilkku nuuhkii rustoja 4. Kivipiirat

Edullista oli, tuonne pitää päästä uudestaankin! Kotona pussitinkin herkut (violetit muovipussit) ja laitoin pussit pakastimessa olevaan tyhjään lokeroon. Sinne ne kätevästi mahtuiva ja se saa jatkossa ollakin Netan herkkuvarasto. Pitääkin jossain välissä tehdä Netalle lihapullia vähän uudistetulla reseptillä ja keitellä broilerin sydämet ja kivipiirat. Tämän päivän agilityn ohjaustekniikkakurssille namit eivät ainakaan ehdi.

1. Sydämet 2. Jauhelihat 3. Possunsaparot 4. Herkut omassa pakastelokerossaan

Harrastushaun kooste

Tässä on harrastushaun kooste, kiitos kaikille ehdottaneille! Jätin tästä kuitenkin pois koiratanssin ja haun, koska ne olivat jo listalla, joten ne eivät sinällään ole meille uusia. 

Jälkeä ollaan itse asiassa mietitty ja meillä onkin jo jälkiliina. Enää pitää vain etsiä lisätietoa ja odotella maan sulamista, varsinkin kun piha on pääosin luminen ja jäinen. Perusteita googlaamaan siis. Myös verijälki on vähän vieraampi juttu. Olen kuullut että jotkin koirat saattaisivat säikähtää verta, mutta onhan jälkeen muitakin tapoja. Yhtenä ideana olivat hajuerottelutehtävät. Se sopisi varmaan hyvin Netalle, jos vain keksisi jotain mukavaa hajun perusteella etsittävää. 

Dobo on lajina kiinnostava. Meidän suunnalla ei harmillisesti järjestetä dobokursseja, enkä ole varma, osaisinko tehdä yksin kaikki asiat oikein. Myös välineet vaikuttavat aika hintavilta meidän budjettiin tällä hetkellä, mutta ehkä voimme mennä dobokurssille, jos pääsen opiskelemaan paikkakunnalle, jossa sellaisia kursseja järjestetään.

Rally-tokoa olen myöskin miettinyt, mutta toistaiseksi en ole saanut vietyä ajatusta pidemmälle tahkotessani aina vain tavallista tokoa ja sen liikkeitä. Olettaisin, että ainakin perusasento ja seuraaminen kuuluvat rally-tokoon, mutta laji on minulle melko vieras. Kursseja ainakin saattaisi olla, joten pistetään harkintaan, jos joskus tulisi kurssi sopivaan saumaan. Tällaisissakin pelottaa nimittäin, jos onnistuu itse sotkemaan kaiken, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tuleman pitää.

Koirahiihto ja vetolajit. Koirahiihto luultavasti ei tule onnistumaan, koska en omista suksia (tämä ei ole vitsi, hiihdin viimeksi kolme vuotta sitten). En myöskään tiedä, miten paljon Pohjois-Karjalassa on koirille sallittuja latuja. Canicrossin aloittaminen on melko varmalla pohjalla sikäli, että meillä on jo vetovyö. Enää vetoliina ja -valjaat, eri asia milloin pystyn hankkimaan ne.

Li-li-liitoa

Tänään olikin treenipäivä. Ratapiirrosta en jaksanut muistanut tähän hätään rustailla, mutta video sentään on. Tehtiin taas kaksi kierrosta ja videon radat ovat tokalta kierrokselta. Taas tuli vähän lähdössä nousemista, mutta tästähän ei lannistuta - ja tähän muuten puututaan. Lähtölupaa kun ei heru, ellei koira istu.

Videolla iloisesti ekalla kerralla (ja ekalla kierroksella myös ilmeisesti..) unohdin yhden hypyn välistä ja muistin sen vähän jälkijunassa. Viimeinen kerta menikin parhaiten koko päivän kerroista. Radan lähestyessä loppuaan tuli oikeasti kiire juosta koiran kiitäessä putkessa kun tiesi, että olisi vielä vaihdettava puolta. Saas nähdä, tuleeko joskus vielä törmäys.. Toivottavasti ei.

Videolta näkee, että oli aika hilkulla ekalla klipillä tuo puomin alastulokontakti, mutta näköjään tassu kuitenkin osui juuri ja juuri siihen rajalle. Naksutin taas vapaavuorotreeneihin käyttöön. Tiedostan kyllä itsekin juoksukontaktien riskit, mutta jossain kohtaa on nyt oltava johdonmukainen, että koirakin tietää, mitä siltä odotetaan.

Netta ei myöskään vielä irtoa kovin kauas ja oma vauhtini tulee varmasti aina vaikuttamaan valtavasti. Irtoamistreeniä(kin) pitäisi joskus ottaa varmaan vapaavuorolla. Tällä viikolla ei kuitenkaan hiota keppejä tai mitään muutakaan enää, koska perjantaina on ohjaustekniikkakurssin ensimmäinen kerta. Ei liikaa agiakaan yhdelle viikolle.

Mölleillen

Tänään oli vuoden ekat möllit ja ne olivat Joan järjestämät. Osallistuttiin taas vain medimöllien radalle kilpailun ulkopuolisina. Ennen rataa Netta meinasi haistella, mutta yritin innostaa sitä temppujen avulla ja kyllähän nameista vähän virtaa tuli (ja haukkuva Netta). Radalla moinen virta kuitenkin lopahti ja Netan vauhdi oli hyvin hidas, mutta positiivista oli sentään, ettei Netta haistellut yhtään.

Alla on vielä video meidän radasta. Seuraavat möllit taitavat olla vasta toukokuussa... Harmi. Olisi kiva päästä mölleilemään useammin, josko joskus pääsisi vähän jännityksestäkin eroon. Eikä minkäänlaista kisakokemusta saa, ellei käy edes mölleissä. Vaikka kuinka yritettäisiin pitää kisanomaiset treenit omissa treeneissä, ei se meitä auta yhtään. Ei se tuo minulle samaa mielentilaa. Se on meille ihan eri juttu. Harjoitusta vain...

Vastaukset #3

Vastauspostauksen viimeinen osa, olkaapa hyvät!

Mitkä on teidän harrastustavoitteenne?

Meillä ei ole mitään kovin suuria tavoitteita. Agilityssä olisi tarkoitus saada kepit kuntoon ja päästä kisailemaan. Tärkeää olisi myös saada lisää varmuutta niin koiralle kuin ohjaajalle... Ehkä suurin tavoite onkin itsensä voittaminen. Ja jos muita lajeja mietitään, olisi kiva saada ruoskittua itsensä tekemään töitä tokoliikkeiden eteen.

Millä kameralla kuvaat?

Pääsääntöisesti kamerana on minua uskollisesti jo kolmen vuoden ajan palvellut Olympus E-420, putkina Olympus Digital 14-42mm 1:35-5.6 ja Olympus Digital 40-150mm 1:4-5.6. Videot kuvaan pokkarilla (Olympus µ Tough 8010).

Kuinka usein treenaat Netan kanssa?

Meillä on kerran viikossa agilityn ryhmätreenit. Tämän lisäksi saatetaan käydä joskus vapaavuorolla treenaamassa ja varsinkin nyt keväällä on tarkoitus käydä useammin vapaavuorolla. Muita juttuja treenaillaan lähinnä silloin, kun minulla on intoa tai jos saadaan sovittua treenit.

Mistä Netta pitää kaikista eniten?

Minusta, Mirusta ja Vilkusta sekä muusta perheestä? Vaiko herkuista? Paha sanoa, kun ei ihan kaikissa asioissa pääse tuon nelijalkaisen pään sisään.

Onko agilityn suhteen tavoitteita, vai harrasteletteko omaksi iloksi?

Ei ole mitään suurempia tavoitteita. Kepit kuntoon ja ehkä muutamat kisat sekä möllit. Mitä nyt tänä vuonna ehditään, tämän vuoden jälkeen tuskin voidaan enää jatkaa. Silloin tulee erinäisiä muutoksia, kuten toivottavasti opiskelemaan lähteminen, enkä tiedä, miten asiat järjestyisivät uudella paikkakunnalla.

Kuinka kiinnostunut Netta on agilitystä?

Mielestäni sopivan, mutta asiaan vaikuttavat melko paljon myös olosuhteet.

Onko Nettaa helppo motivoida?

On ja ei ole. Netta palkkaantuu lähinnä nameista ja nekin tuovat välillä oman haasteensa. Motivointi on myös aika haastavaa, koska Netta reagoi todella herkästi esimerkiksi omaan jännitykseeni.

Onko sillä jotain ihmeellisiä tapoja joita se tietyissä tilanteissa tekee?

Pesun jälkeen Netan on pakko juosta ympäri taloa. Normaalioloissa se taas menee välillä isän ja äidin sängylle kierimään ilman mitään syytä. Lisäksi Netta nukkuu joskus olohuoneen pöydällä...

Hakusheltti liekeissä

Tänään oltiin jo toista kertaa tällä viikolla collieiden hakutreeneissä (hakutreenit tosin ovat aina collieiden, joten ehkä sitä on turha enää korostaa joka kerta..) samassa paikassa kuin kahdella edelliselläkin kerralla. Jälleen kaksi kierrosta, Netta kummallakin viimeisenä.

Ekalla kierroksella otettiin neljä pistoa. Ääniavuilla otettiin ainakin, en muista oliko tällä kierroksella vielä puolipakenevakin? Ei kun hetkinen, yhtä meinattiin kokeilla ilman mitään apuja, mutta ei Netta vielä ilman ääniapua täysin hiffannut. Ja ekalla kerralla muistaakseni meinasi lähteä vähän hortoilemaan, mutta sitten alkoi sujua ja Netta olikin ihan liekeissä koko hakuhommasta.

Tokalla kierroksella otettiin sitten kolme pistoa. Puolipakeneva, ääni ja pakeneva. Kyllä Netta tästä tykkää, etenkin kun tiedossa on kissanruokaa! Häntä korkealla se siellä juoksi ja jo ennen ekan kierroksen omaa vuoroa Netta selvästi puhkui intoa päästä toimimaan.

Loppuun käytiinkin vielä heittämässä pieni lenkki ja kuvattiin vähän koiria. Netasta lenkki oli vähän njäh-mielentilassa, se kun ei ihan isompien kavereiden juttuja ymmärtänyt (vaikka Miru sen paras kaveri onkin). Kotiin päästyään Netta onkin lähinnä nukkunut, joten mitään isompaa ei tänään ole enää tarvetta tehdä. Huomenna sitten mennään pitkästä aikaa Axun kanssa lenkille.

Piti vielä kysyä, että kuinka tuttuja hakutermit ovat lukijoille? Pitäisikö minun jossain postauksessa aukoa termejä vähän enemmän?

Vapaavuoroilua

Eilen tosiaan käytiin Netan kanssa vapaavuorolla treenaamassa, mutta en vielä eilen ehtinyt lisätä videota YouTubeen. Tällä kertaa lämmittelylenkillä ei ollut ohituksissa ongelmaa, joten ehkä se oli vain ohimenevä juttu. Toivotaan niin ainakin.

Ekaksi otettiin keppejä, taas kaksi ohjuria molemmissa päissä. Sittenpä rataa. Tällä kertaa sentään muistin palkata Nettaa useammin, varsinkin kun itse aiheutin noin räikeästi virheitä. Selkeästi ohjaan mm. A:lta suoraan hypylle ja hei, sen pitikin olla kierto, oho oho. Aluksi muuten vielä unohdin miten rata menikään, hups... Yksi putki ei nyt videolle näy, yksin treenatessa kun ei kaikkea videolle voi saada. Musta putki taas oli jännä juttu.

Keinu, pitihän sitä taas ottaa! Enää ei ollut niin jännää kuin maaliskuun alussa, jolloin Netta taisi pari kertaa hypätä kesken pois keinulta. Yksi moka ei nyt ole videolla, Netta nimittäin meni keinulle vähän sivusta ja ehdin melkein kieltää sitä, mutta annoin kuitenkin mennä keinun. Ei näin, tyhmä minä...

Sittenpä kepit taas, yksi ohjuri molemmissa päissä. Eka kerta meni muuten hyvin, mutta Netta skippasi vikan välin ja ennätin tietysti kehua sitä liian aikaisin.. Vauhti oli hitaampi, jatkossa pitää ottaa keppitreenit vapaavuorolla aina treenien alkuun. Niin, ja välillä palkka oli putken päässä (keppien jälkeen oli radalla musta putki). Loppuun otettiin vielä puomia ja A:ta, olin vain sopivasti unohtanut naksuttimen kotiin.

Lisädraamaa aiheutin itselleni, kun luulin hukanneeni kännykän. Ei ollut kassissa tai treeniliivin taskussa, eikä edes hallilla, kun kävin siellä kurkkaamassa. Sitten se löytyikin housujen taskusta.. Erinomaista hajamielisyyttä! Eilen illalla käytiin muistaakseni vajaan neljän kilometrin lenkki ja tänään päivällä lenkille tuli pituutta kai n. 4,7 kilometrin verran. 

Vastaukset #2

Tässäpä vastauspostauksen toinen osa. Harrastushakuun saa vieläkin vinkata harrastuksia, linkki on sivupalkissa.

Oletko harkinnut seuraavaa koiraa, millaista ja milloin?
Kyllä. Shelttihän se luonnollisesti tulee olemaan, väri ja sukupuoli on vielä vähän auki. Ajankohta on luultavasti aikaisintaan kolmen-neljän vuoden päästä, koska on erinäisiä asioita, jotka siirsivät alkuperäistä ajankohtaa. Tarkoitukseni kun on ensi vuonna päästä yliopistoon ja opintoihini tulee kuulumaan tietyn pituinen ajanjakso ulkomailla opiskelua. Se on oletettavasti toisen (2016-2017) tai kolmannen (2017-2018) lukuvuoden aikana ja haluan ottaa pennun vasta sen jälkeen.

Mikä on parasta koiran kanssa?
Pienet ja suuret onnistumiset sekä moni muu asia. Kaikkea en oikeastaan osaa eritellä.

Paras hetki jonka olet viettänyt Netan kanssa?
Vaikea kysymys, ei ole vain yhtä. Tähän olisi niin helppo vastata jotain SIN BIS1 -sijoituksesta tai muista harrastusonnistumisista, mutta toisaalta monesti jo pelkät lenkit voisivat sopia tuohon määritelmään.

Mikä sheltissä miellyttää ja ei miellytä?
Sheltissä miellyttää luonne, koko, ominaisuudet ja tiettyyn pisteeseen asti ulkonäkö. Toisaalta ulkonäössä ei miellytä mahdollinen liioiteltu turkki tai muutenkaan liioitellut ominaisuudet. Kultainen keskitie olisi hyvä... Ei myöskään miellytä se, että on oikeasti arkoja yksilöitä (Nettakaan ei ole varsinainen "arka arka", jos tarkemmin määritellään). Sitten taas kaikki silmäsairaudet... Korvien oikeanlaisuus.. ei kun vääränlaisuus...

Milloin olet ollut turhautunut Nettaan?
Esimerkiksi yksyllä, kun oltiin Axun kanssa lenkillä ja Netta kadotti korvansa, mikä ei ole yhtään Netan tapaista. Se vain haahuili, eikä ollut kuulevinaankaan sanoja kuten "nami" ja "herkku", vaikka se niihin yleensä reagoi.

Mistä Netta sai nimensä?
Isäni keksi sen. Minulla oli lista erilaisista nimistä, mutta isäni alkoi puhua tulevasta pennusta Nettana (syytä tähän en tiedä) ja Nettahan siitä sitten tuli.

Kuinka valitsit Netan kasvattajan?
En oikeastaan muista enää tarkasti. Kaiken kaikkiaan koiran hankinnassa oli pieni mutka matkassa, mutta sitten kuultiin Netan kasvattajasta. Hänellä oli vapaana kaksi narttupentua (molemmat soopeleita) ja häneltä sitten päädyttiin Netta ostamaan.

Mikä on teidän mieluisin harrastuksenne Netan kanssa?
Agility ja mätsärit.

Oletteko Netan kanssa mielestäsi samanlaisia luonteeltanne?
En oikein osaa sanoa. Kyllä ja ei. Sanotaan, että sellainen koira, sellainen omistaja, mutta totta kai eroavaisuuksiakin on.

Miksi valitsit juuri Netan koiraksesi?
Kasvattajalla oli vapaana kaksi narttupentua (molemmat soopeleita). Näistä pennuista valitsin sen, joka oli isän mukaan enemmän Netan näköinen. Pennut nimittäin olivat tuolloin sen verran nuoria, ettei muun perusteella oltaisi osattu valita.

Agilityä vailla videota

Otsikonmukaisesti meillä ei ole videota - eikä muuten ratapiirrostakaan, kun enhän minä sitä ulkoa muista. Radassa oli kuitenkin omat haasteensa meille ja tällä kertaa myös kepit, joihin otettiin kaksi ohjuria kumpaankin päähän ja niiden voimin saatiin kepitkin mentyä.

Vähän Nettaa kerran jänskätti musta putki, sitä pitää treenata. Kämmäilin itse taas vaihteeksi mm. kerran unohtaen minne piti mennä, mutta jos jotain positiivista, muistin palkata Nettaa useammin silloin kun kämmäilin. Muuten kaikki meni ihan ok:sti, ei tässä nyt enempää ole kerrottavaa. Mitä nyt loppuun vielä vähän otettiin keinua.

Ai niin, mitattiinhan Netta tänään, kun yleisesti mittailtiin muita. Medi se on joo, halusin vain tietää tarkan mitan. Aluksi 45 cm. Juu, missähän ryhdissä se oli. Sitten 42,5 ja noin 42 cm minä olen veikannutkin. Siinä se mittaamisen osalta. Näyttelypöydälläkin Netta oli ihan kivasti. Anteeksi tämä sekava teksti...

Vaan lämmittelylenkillä Netta aloitti taas vanhan tapansa. Vastaan tuli saksanseisoja (?) joka oli irti, mutta pysyi ohituksessa omistajansa vierellä. Netta vain jäi jumittamaan paikalleen. Ja sama seuraavan vastaan tulevan koiran kanssa. Mitä ihmettä, Netta? Toivottavasti ei jää pysyväksi tavaksi. 

Nostaa en Nettaa ohitustilanteissa aio ja nameilla houkuttelusta tulee vain fiilis, että entä jos Netta sitten alkaakin jumittaa huvin vuoksi saadakseen namia? Miten tässä pitäisi toimia? Ehkä taas vain odottaa, että koira suostuu liikkumaan, kuten aina. Ei muutakaan voi. Ja aamulenkillä meinasi korvatkin kadota. Haloo Netta nyt oikeasti. Mutta eiköhän korvattomuudesta ja jumituksestakin päästä yli!

Saatiin myös suru-uutisia Kajaanista. Netan kaveria Mokkaa ei enää ole. Vetää hiljaiseksi ja surulliseksi, kun asiaa alkaa miettiä. Kuinka arvaamatonta elämä onkaan. Lemmikitkin ovat täällä niin vähän aikaa, eikä koskaan voi tietää mitä tapahtuu. 

Tiedän, että elämää ei voi hallita

Se kulkee minne tahtoo vapaana

Alan tänään sen tajuta

Haloo Helsinki! - Lähtövalmiina

(san. Elli Haloo & J. Mykkänen)