torstai 2. toukokuuta 2013

Hups vain ja siitäkin on jo vuosi

Huomenna tulee kuluneeksi vuosi Netan sterilisaatiosta. Nyt on aika palauttaa ne ajat mieleen. Kesällä on nimittäin oletettavasti Mirun vuoro päästä leikkautettavaksi ja sitten kaikki meidän koirat ovatkin leikattuja. Vilkku kun on steriloitu jo vuonna 2006.

Netta siis steriloitiin 3.5.2012. Eläinlääkärinä oli Jussi Hyvönen (Joen eläinlääkäriasema). Netalta poistettiin vain munasarjat. Lisäksi Netan hampaat puhdistettiin pyynnöstämme. Tulin eläinlääkäriasemalle koulun jälkeen ja odotin suunnilleen tunnin. Pääsin Netan luokse, kun se alkoi heräillä. Se heilutteli häntää ja makoili. Vielä äidin tultuakaan Nettaa ei huvittanut nousta ylös. Jos sitä yritettiin saada pois kyljeltään, se palasi pian taas makuuasentoon. Lopulta äiti kantoi Netan autoon.

Hoito-ohjeena oli, että tikit olisi poistatettava 10-14 päivän kuluttua leikkauksesta. Samoin 10-14 päivää tuli käydä pelkillä hihnalenkeillä. Antibioottikuuri alkoi seuraavana päivänä. Saimme Nettaa varten eläinlääkäriltä myös jotain kipulääkettä, jota riitti puolikas tabletti. Kyseinen lääke oli koviin leikkauksen jälkeisiin kipuihin, eli Netta sai sitä yhden puolikkaan vain leikkauspäivän iltana.

Illan Netta oli vielä tokkurassa ja vinkui kipujaan. Petipaikkana sillä oli häkin muovialusta, jonka päällä oli vauvan makuupussia (ovat muuten edelleen tallessa, aika hyvä suoritus minulla olleesta makuupussista, kun se on jo 18 vuotta ollut tallessa!). Jossain vaiheessa Netta sai päälleen pyyhettä ja vilttiä. Nukuin kai ainakin tikkien poistoon asti patjalla Netan vieressä, ettei se hyppäisi sängylle. Yöllä se heräsi kerran. Aamulla sillä oli jo hätä ulos. Sisällä oli varmuuden vuoksi sanomalehtiä, mutta Netan mielestä sisälle ei ilmeisesti sopinut kakata tai pissata.

Tässä linkki kategoriaan, jossa ovat sterilisaatiota käsittelevät postaukset: http://nettastage.blogspot.fi/search/label/sterilisaatio

Netta alkoi toipua nopeasti eikä mennyt kauaa aikaa, kun se oli jo valmis hyppäämään sängylle. Tikkijen poisto meni kuulemma hyvin. Haava oli vähän punoittanut yhdestä reunasta, joten puhdistusta jatkettiin vielä tikkien poistamisen jälkeenkin.

Tikkien poistamisen jälkeen piti vielä ottaa rauhallisesti, mutta kävin Netan kanssa lenkeillä kahdestaan. Silloin se ei voinut riehua Mirun kanssa. Lisäksi käytiin yhdessä mätsärissä katsomassa, miten kavereilla meni, ja käytiinpä jo toukokuussa ainakin yhdessä mätsärissä kehässä asti, jos aivan oikein muistan.

Alla muutama kuvakollaasi ja niiden alla tietoa ajasta sterilisaation jälkeen.


 
 
En aluksi uskonut, että Netan turkki muuttuisi. Vaan hokkuspokkus ja kuinkas sitten kävikään? Verrataan vaikka Netan kaksi- ja kolmivuotiskuvia. Ei kyse voi olla vain sattumasta. Turkkia Netalle on tullut lisää oikeastaan joka paikkaan. Vasemmanpuolimmainen kuva vastasi Netan perustilannetta turkin suhteen. Syksyllä en uskonut, että se enää kasvattaisi karvaa, mutta niin kävi kuitenkin. Karvaa tuli lisää kaulukseen, rintaan, mahaan ja jalkoihin. Jopa olemattomat kinnerkarvat kasvoivat vähän!

Ei Netan turkki edelleenkään kovin pitkää ole. Se on ennemmin pehmeämpää ja paksumpaa, mutta kyllähän nekin ominaisuudet saavat turkin näyttämään isommalta. Olen myös huomannut, että Netan turkkia pitää harjata useammin kuin ennen. Ainakaan ennen leikkausta en huomannut, että takkuja olisi tullut muualle kuin korvantaustoihin. Nyt Netalla on alkamassa karvanlähtö, että tuskin tuota turkkia enää enempää tulee. Toisaalta... Olihan sillä talvellakin karvanlähtö ja silti sille tuntui tulevan lisää turkkia.

Leikkauksen sivuvaikutuksena Netta lihoo myös herkemmin. Sen paino on kuitenkin saatu kuriin, mutta jos sen ruoka-annoksia ei tarkkailtaisi, se varmasti lihoisi. Sillä oli jo taipumusta pienoiseen lihomiseen joskus ennen leikkaustakin, kun ruoka-annokset olivat liian isoja.

Muita muutoksia ei oikeastaan ole tullut. Netan luonne ei ole muuttunut tipan tippaa. Minusta on tosin vaikuttanut siltä, että ainakin viime aikoina Netta on lenkeillä merkkaillut. Ei se kai ennen niin monta kertaa pissannut... Tai sitten muistan vain väärin.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti