maanantai 6. toukokuuta 2013

Ajatuksia koirien ikäerosta

Vähän tätä asiaa mietiskeltyäni ajattelin, että kirjoittamalla selkeyttäisin ajatuksiani entisestään. Meidän laumahan koostuu kolmesta koirasta. Vilkulla ikää on kahdeksan vuotta ja yksi kuukausi, Mirulla kolme vuotta ja yksi kuukausi ja Netalla pari viikkoa päälle kolme vuotta.

Juuri niin. Netalla ja Mirulla on ikäeroa vain suunnilleen puolitoista kuukautta. Miru on syntynyt 10.3.2010 ja Netta 24.4.2010. Molemmat soopelit myös tulivat meille pentuina, varttuivat yhdessä ja ovat yhä parhaita kavereita.

Koirien ikäeroon ja siihen, milloin voi ottaa seuraavan koiran, ei mielestäni ole mitään tiettyjä sääntöjä. Minulla ei ole asiasta vielä kovin paljoa kokemusta. Vilkun tullessa Susku oli 14 vuotta ja risat. Melkoinen ikäero. Susku ja Vilkku eivät olleet ylimpiä ystäviä ja pari viikkoa Susku vietti talon toiselle puolella. Kyllähän Vilkun tulo virkisti Suskua jonkin verran, mutta siinä se.

Suskun kuoltua tuli Piri Vilkun ollessa vähän päälle kaksivuotias. Leikkiä riitti ja pentuna Piti tykkäsi makoilla Vilkun vieressä. Riitatilanteita tuli muistaakseni vain ruokailutilanteissa ja Piri (oli siis uros toisin kuin muut meillä olleet koirat) oli "pomo".

Mirulla ja Vilkulla on ikäeroa melko tasan tarkkaan viisi vuotta. Netalla ja Vilkulla taas on ikäeroa viisi vuotta ja puolitoista kuukautta. Minulle oli tuona vuonna tarkoitus hankkia sheltti, eikä collie ollut alkuperäisissä suunnitelmissa. Se oli, kun Piri vielä eli.

Älkää käsittäkö väärin. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon nytkin, Miru ei ole Pirin korvike eikä tule koskaan tulemaan. Mutta jos Piri eläisi, ei meillä olisi Mirua. Eikä kahta koiraa niin lyhyellä ikäerolla. Eivätkä asiat olisi niin kuin nyt. Sitä on turha miettiä enää.

Miksi sitten kaksi pentua niin lyhyellä ikäerolla? Tuskin niin olisi käynyt, jos molemmat koirat olisivat tulleet täysin saman henkilön vastuulle. Sheltti oli kuitenkin tulossa pääasiassa minun koulutettavakseni ja vaikka vanhemmilla onkin aina suuri vastuu lemmikeistä, vanhempani luottivat siihen, että kouluttaisin shelttini itse. Miru tuli koulutukseltaan enemmän äidin vastuulle.

Se siitä Netan ja Mirun ikäerosta. Olen jo sanonut, että seuraavaa koiraa ottaessani Netta on vähintään viisivuotias. Silloin asun omillani. Jos vain mahdollista, haluan ottaa seuraavan koiran ennen kuin Netta on vanha. Niin, että Nettakin sopeutuu toiseen koiraan talossa.

En osaa sanoa, mikä on hyvä ikäero koirille. Omalle vastuulleni tulevista koirista sanoisin, että minimi-ikäero koirilla voisi minun kohdallani olla kaksi vuotta. Maksimi-ikäeroa en sitten ole miettinytkään. On myös vähän eri asia, tuleeko koirista kotikoiria vai harrastetaanko niiden kanssa ja kuinka aktiivisesti harrastetaan.

Jos jonkun muun koirien ikäero joskus mietityttäisi, en voisi suuremmin kritisoida tai ihmetellä asiaa. Jokaisella on kuitenkin omat taustansa enkä loppupeleissä koe asiakseni moralisoida muiden valintoja. En, kun meilläkin on koirat, joilla on lyhyt ikäero. Jokainen tekee itse omat valintansa ja toivottavasti kantaa seurauksetkin niistä.

3 kommenttia

  1. Nimenomaan, kukin taplaa tyylillään :) Omasta kokemuksesta sillä ikäerolla ei ole suurtakaan merkitystä, kun vaan narun toinen pää antaa laumajärjestyksen muodostua...sen jälkeen siihen mahtuu kaikki. Tosin elämää nuorten koirien kanssa helpottaa kummasti, että joukossa on joku ns. valmis, joka opettaa osaltaan hyville tavoille;)

    VastaaPoista
  2. Samalla linjalla edellisen kanssa, että vanhemman pitäisi olla jo jonkin verran "valmis" koulutukseltaan, eli perusasiat hallussa ja miksei tietysti jo muutakin, jos harrastuskoiraa kaavailee. Tämäkin on kiinni siitä lajista, mitä treenaa. Itse en voisi ottaa kahta pentua kokonaan itelle.

    VastaaPoista
  3. Jep, kaikki riippuu myös siitä, harrastaako jotain :) Ja tosiaan minäkään en voisi kahta pentua itselleni koulutettavaksi ottaa, resurssit eivät riittäisi :)

    VastaaPoista