perjantai 25. tammikuuta 2013

Ethän pelkää pimeää

Koirahistoriani, osa 1

Päätin nyt tulla vähän laajemmin kirjoittelemaan koirahistoriastani. Koirahistoriani alkoi tosiaan jo synnyttyäni, koska perheessämme oli tuolloin sekarotuinen Susku (9.12.1990-10.9.2006). Tämä ei ole Suskun koko tarina, mutta sen voi lukea täältä. Kamalasti aikaisia koiramuistoja Suskusta ei nyt tule mieleen, vaikka muistan joitain muita asioita, joita tapahtui ollessani ehkä kolmevuotias. Joka tapauskessa Susku esiintyy vanhoissa kuvissa ja onpa minulla koneellakin jotain vanhempien ottamia kuvia Suskusta.

No joo. Mennäänpä asiaan. Olin siis varsinainen koirafani ja joskus ala-asteella oli "Kaikki koirat on ihania, tuitui!"-vaihe. Koulurepussa oli koiran kuva ja pehmokoiria oli melkoinen läjä. Ne ovat yhä tallessa. Sain vuonna 2003 synttärilahjaksi koirakirjan, se on vieläkin tallessa. Sieltä tuli katsottua monet koirajutut. Toki muitakin lapsuuden koirakirjoja on tallessa, mutta tuo tulee ekana mieleen.

Yksi Suskuun liittyvä tapaus tapahtui jollain synttäreilläni ala-asteella. En muista, montako vuotta silloin täytin. Joka tapauksessa teemana taisivat olla eläimet ja ohjelmassa oli aarteenetsintää. Aarre sijaitsi paikassa, jonka vihje oli: "Aarteen on vienyt vanha koira, mutta se väsyi synttäritohinaan ja kömpi koiranpetiin uinumaan". "Vanhan koiran" oli tarkoitus olla vanha koirapehmoleluni, joka oli minulla unileluna. Olin kuitenkin ottanut sen mukaan kouluun, koska koulussa oli lelupäivä ja äiti oli laittanut uudemman pehmolelun tuuraamaan sitä. Suskukin oli kuitenkin löytänyt tiensä aarteen luokse.


Sain joskus lenkittää Suskua, kunhan en ylittänyt tietä. Ikää minulla oli tuolloin kai seitsemän vuotta ja jälikäteen voisi ajatella, että miksi ihmeessä minun annettiin ulkoiluttaa Suskua yksin? Susku oli arka ja kiltti, eikä täällä silloin ollut niin paljoa vastaantulijoita liikenteestä puhumattakaan.

Muistan myös joskus alakouluikäisenä yrittäneeni opettaa Suskua hyppäämään renkaan läpi ja ilmeisesti se onnistui... Jonkun verran. Tassun antamisen se taisi osata jo ennestään. Nyt kun muistelemisen makuun päästään, niin muistan yhden kerran, kun Susku näykkäisi minua. Se oli täysin omaa syytäni, koska härnäsin sitä silloin. En kuitenkaan ilmeisemmin kamalammin tilanteesta säikähtänyt?

Ekana koulupäivänä (?) piirretty kuva Suskusta
Tiesin myös Suskun olevan aika vanha ja pidin sitä kylän vanhimpana koirana sillä hetkellä. Ehkä se ei ollutkaan kaukana totuudesta. Pakko muuten paljastaa yksi järkyttävä muisto. Joskus pienenä halusin ottaa talvilenkille mukaan pulkan, jos Susku vaikka kuolisi matkan aikana. Mistähän moinen idea minulle tuli?

Suskun kuolema oli minulle kova isku. Suskuhan siis halvaantui ja se piti lopettaa. Ikää minulla oli tuolloin 11 vuotta. Muistan tajunneeni, että Susku pitäisi lopettaa. Muistan sen asian takia itkemisen vanhempieni sängyssä. Seuraavana päivänä en mennyt kouluun, vaan kuuntelin Tiktakin levyä ja Suskun biisi löytyi. Se on Tiktakin Siivet. Sen kuunteleminen tekee minut joskus vieläkin haikeaksi.

Olihan se ymmärrettävää, että ensimmäisen koiran kuolema on kova isku, kun siihen on niin kiintynyt. Siitäkin päästiin vähitellen yli, enkä enää oikeastaan ajattele Suskua. Osa muistoistakin alkaa vähän hämärtyä, kun sen jälkeen on tapahtunut niin paljon kaikkea.

Suskun 14-vuotissynttärit
Ajattelin päättää jokaisen koirahistoriapostauksen jonkun kappaleen sanoituksiin. Tehdään näin siis nytkin.

Diandra - Prinsessalle
(san. Paula Vesala)

keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen
keinutan
myöhä on
jo kuulen aallokon

ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää
ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan

yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton
kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen

ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää
ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan

ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää
nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä

ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan
ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle

Ei kommentteja

Lähetä kommentti