sunnuntai 30. syyskuuta 2012

If you don't have a sheltie, you only have a dog

Tänään oltiin tosiaan PoKS pyrähdyksessä, mediluokassa. Oman vuoron koitettua hölkkäsin kohti maalilinjaa odottelemaan Nettaa. Viehekin oli, muttei Netta sitä tainnut huomata... Eikä se aluksi tajunnut, että voisi lähteä. Piti sitten kutsua ja vinguttaa lelua, välissä se kävi aidan luona ja tuli hirveää kyytiä luokseni. Ei sijoituttu ja aikaa en tiedä, koska ei jaksettu jäädä katsomaan. Olipa kuitenkin kiva, että oli vähän erilainen tapahtuma vaihteeksi.

Sitten otsikkoon. Pätkään, joka on minun shelttikassissani ja Petsiessä on tuon niminen yhteisökin. Jos sinulla ei ole shelttiä, sinulla on vain koira. Ei, en ota sitä niinkään tosissani. En inhoa muita koiria ja vain yksi meillä viidestä olleesta koirasta on sheltti.

Tavallaan mietin, voinko sanoa löytäneeni niin sanotun oman rotuni, vaikken sen parissa ole aikaa reilua kahta vuotta pidempään viettänyt (ellei lasketa aikaa, jolloin sheltteihin ihastuin). Ainahan voi tulla joku yhtä ihana tai ihanampikin rotu.

Jokin sheltissä vain tekee siitä oman ihanan rotunsa, kuten varmasti jokainen oman rotunsa kohdalla sanoo. Joku toinen voi inhota shelttejä. Mitä enemmän rodusta tulee uutta tietoa, sitä mielenkiintoisemmaksi rotukin käy. Myönnän, etten todellakaan tiedä shelteistä läheskään niin paljoa kuin jotkut enkä huomaa esimerkiksi rotumääritelmään verratessa niin paljoa virheitä, kuin muut. Huomaan koon yms. mutta moni muu asia jää huomaamatta, ehkä siksi kun ei ole niin paljoa tietoa ja toisaalta näyttelytkään eivät ole niin tuttuja kuin monille muille.

Mutta mikä sheltistä sitten tekee juuri sen tietyn rodun? Alkuun ihastuin sheltin ulkonäköön. Mikä hurmaava, kaunis pieni koira (ja neljätoistavuotiaana tietysti piti väittää, että haluan sheltin vain sen luonteen takia ja ulkonäkö on toissijainen juttu...).

Lueskelin sheltin luonteesta ja se vaikutti mitä sopivammalta. Älykäs, helposti oppivainen ynnä muuta sellaista. Sopiva koira minulle ensimmäiseksi koiraksi.

Toki ulkonäkö ei ikinä saa olla se tärkein juttu, mutta ainakaan minä en voi kiistää, etteikö sillä olisi vaikutusta. Tuskin ottaisin omaa silmääni miellyttämätöntä koiraa, vaikka sen luonne olisi millainen. Enkä myöskään ottaisi todella kaunista koiraa, jos sen luonne yms. ei olisi sopiva. On söpöjä ja kauniita rotuja, jotka eivät silti minulle sopisi jollain tapaa. Mutta ulkonäkö aiheuttaa kiinnostumisen rodun koirien luonteisiin ja muihin ominaisuuksiin. Esimerkiksi en olisi koskaan osannut haaveilla, että olisipa minulla pieni, oppivainen, älykäs ja kaikkea sellaista oleva paimenkoira. Toiveita en osaa asettaa, ellen tiedä eri rotujen käyttötarkoituksista.

Rotu vain voi viedä mukanaan. Kun sheltin hankinnassa oli mutka matkassa, äitini ehdotti pumia ja mietin pitkäkarvaista collieta. Totesin kuitenkin haluavani sheltin, kun siitä olin haaveillut ja tarvikkeitakin olin ostanut. Varmasti pumi tai collie olisi ollut ihana koira, mutta olen iloinen siitä, että minulla on Netta.

En vain ole vielä sheltin lisäksi törmännyt kovinkaan useaan rotuun, joka menisi kategoriaan tällainen-koira-minulle-tulee-joskus-tulevaisuudessa. Ehkä enemmän on sellaisia, jotka eivät syystä tai toisesta minulle sopisi. Collieista sileäkarvainen collie miellyttää silmääni pitkäkarvaista enemmän. Jokin nahkoissa vain tekee niistä niin upeita, soopelista tykkään niissä väreistä eniten. Ei pehkossakaan sinällään mitään vikaa olisi. Toisaalta pinat, kuten Miru, ovat sopivia "välimuotoja". Vähän enemmän turkkia kuin Mirulle, siinä olisi minua miellyttävä collie.

Shelteissä monikin väri miellyttää silmääni, mustavalkoinen tällä hetkellä ehkä vähiten. Blue merle on ainakin suosikkiväini ja soopeleissa tykkään Netan värisistä, vähemmän taas haaleanvärisistä soopeleista. Mielipiteet toki muuttuvat ja merlehaaveen rinnalle on noussut haave tricolour-värisestä sheltistä.

Turkki taas.. Netta on vähäturkkinen, mutta se miellyttää silmääni aivan omalla tavallaan. Kohtuus kaikessa, ehkä enemmän turkkia kuin Netalla olisi parempi, mutta toisaalta ei liikaakaan. Liika on liikaa, mutta turkkirotuhan tämäkin on.

Sheltin koko taas sitten. Netta on reippaasti yli ihannekorkeuden, joka nartuilla olisi 36 cm ja uroksilla 38 cm, eikä yli 2,5 cm poikkeama ylös tai alas olisi toivottava. Netan kokoinen sheltti on tosin varsin kätevä, vaikka se ei näyttelykoira myöskään turkkinsa puolesta ole. Koot kuitenkin heittelevät laidasta laitaan ja pennustakin voi olla vaikeaa tietää aikuisiän kokoa.

Terveys. Silmiltään ja lonkiltaanhan sheltti kuuluu Pevisaan. Netalla on pentuna todettu CH. KoiraNettiä katsellessa tuntuu, että ripsijuttuja (trichiasis, distichiasis) on aika paljon. Kuulemma niitä ei aiemmin kirjattu ylös. Enempää en terveysasioita tässä postauksessa ala pohtia, niitä tulee välillä mietiskeltyä muutenkin.

Shelttilenkeillä on ollut hauska nähdä eri näköisiä ja eri kokoisia shelttejä, huomata luonne-eroja ja kaikkea. Netta reagoi sheltteihin ja collieihin (ainakin pitkäkarvaisiin) eri tavalla, kuin muihin koiriin. Se varmaan tunnistaa niissä jotain samaa kuin Mirussa ja itsessään. Jotain tuttua ja turvallista, ken ties.

Eipä tähän kai voi kuin todeta, että sopivan rodun olen löytänyt ja ainakin seuraava koirani sitten hamassa tulevaisuudessa tulee olemaan sheltti.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti