tiistai 31. heinäkuuta 2012

Shelttilenkillä

Tänään oli taas tosi lämmin päivä. Päivällä maalailtiin agilityesteitä isän kanssa ja muuta ei tainnutkaan tulla tehtyä? Paitsi ihan pienet näyttelyharjoitukset pihalla Netan kanssa. Illasta suunnattiin shelttilenkille Utraan. Siinä meni pari tuntia. Enimmäkseen Netta kulki omia polkujaan (mutusti mustikoita), mutta välillä juoksi muiden perässä.


Ihan eka nahkapanta

Tein eilen ekaa kertaa nahkapannan. Tarvikkeet olin tilannut jo kesäkuussa, mutta kiireiltä en ole aiemmin ompelukoneen kimppuun päässyt. Valkoinen ompelulanka oli harmillisen vähissä, mutta onneksi isä oli kaupassa ja pystyi näin ollen tuomaan lankaa. Muuten olisi panta jäänyt ompelematta. Koristenauha on vähän vinossa ja samoin näyttää vähän olevan nylonnauha pantaan nähden, mutta se ei käytössä haittaa (ja johtuu yllättäen siitä, etten suunnitellessa ajatellut tarpeeksi pitkälle). Väri on luonnossa vähän erilainen.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Treeniä, lenkkeilyä ja pesua

Tänään suunnattiin lenkille Eekan kanssa, mutta eikös vain alkanutkin sataa, joten mentiin alikulkutunneliin odottelemaan sateen loppua.. Kierrettiin vielä pieni lenkki. Ilma oli kauhean hiostava. Tämän postauksen kuvat ovat Eekan omistajan ottamia. Itsellänikin oli kamera mukana, mutten ole jaksanut vielä siirtää kuvia koneelle...





Tänään myös treenailtiin vähän agilitya.. Taas sitä keinua. Naksuttelin kun Netta kiipesi. Yhdessä vaiheessa saatiin apuun äiti, joka kallisti lautaa, kun minä pidin Netasta kiinni ja palkkasin sitä. Tämä tehtiin kaksi kertaa ja lopetettiin sitten. Treenaillaan tuota juttua aina kun ehditään.

Iltalenkin jälkeen Netalla oli edessä pesulla käynti. Uusi shampookin pääsi nyt käyttöön. Pesun jälkeen Netan kuivaamisessa oli haastetta, kun Netta olisi halunnut lähteä. Se myös ravisteli turkkinsa useita kertoja - onneksi pyyhe päällä, ettei vettä roiskunut ympäriinsä. Lopuksi Netta sai olla pyyhkeineen sylissäni jonkun aikaa, kunnes päästin sen lattialle. Ihme kyllä nyt ei alkanut yletön shelttiralli - normaalisti kun Netta kuivaamisen jälkeen juoksee ympäri taloa, kierii ja nuolee turkkiaan. Ehkäpä hepuloimattomuus johtui nyt siitä, ettei Netta päässyt aivan suoraan juoksemaan.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Heinäkuinen lauantai

Tänään oli suuntana mätsäri Hammaslahdella. Sähläämiseltä ei vältytty, kun matkalla tajusin Netan rokotustodistuksen jääneen kotiin.. Se käytiin hakemassa ja ajettiin sitten mätsäripaikalle. Kello oli ehkä 11:45? Ilmoittautumisaikaa oli klo 12 asti, eli ehdittiin ilmoittautua. Sitten odotettiin. Oli kuuma ja lopulta päästiin kehään. Vähän miestuomari pelotti, mutta Netta antoi silti tutkia itsensä. Liikkeiden aikana hajut meinasivat viedä Nettaa. Sininen tuli eikä nauhakehässäkään sijoitusta tullut. Taidetaan muutenkin suosiolla jättää kuumien kelien mätsärit, kun Netta silloin ei näy esiintyvän.

Isä on tässä tekaissut meille hyppyesteen, keinun sekä kepit. A-este on viittä vaille valmis. Lisäksi esteet pitää vielä maalata. Kokeiltiin jo hyppyestettä ja keinua. Aluksi Netta kiipesi keinulle ennen kuin olin ehtinyt tehdä mitään. Sittenhän Netta säikähti keinun pamausta ja hyppäsi pois. Luulikohan se estettä puomiksi? Sen kun ei ollut silloin aivan tarkoitus vielä kiivetä. Niinpä olen naksutellut keinulle kiipeämistä (aluksihan se myös kiipesi sinne sivusta eikä suoraan), ihan hyvin se on mennyt vaikka välillä Netta haluaa hypätä pois. Kerran sain keinautettua keinua, pidin Netasta kiinni ja painoin toisen päädyn maahan. Netta tosin ei tainnut mennä ihan päätyyn asti alas kiivetessään. Parempi siis edetä hitaasti ja varmasti - naksutellen tässä tapauksessa.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Tänään veteen räpiköimään

Tänään oli viimeinen kerta koirauimakoulua. Päästiin heti aluksi veteen kahlailemaan. Netta tuli niin syvälle, että vettä meni jo selän päälle. Sitten pidettiin taukoa. Hypytin Nettaa pari kertaa sen pienen tukin tapaisen yli ja otin pari paikallaoloa, hyvin menivät. Noutamisen yrittäminen ei sen sijaan Nettaa kiinnostanut, joten pidettiin taukoa. Sitten päästiinkin taas kokeilemaan veteen ja Netta ui vähän!

Seuraavaksi oli sitten noutojuttua ja johan Netassa oli virtaa - kastumisenjälkeinen hepuliko? Joka tapauksessa intoa riitti ja häntä heilui, kun aluksi leikitin Nettaa lelulla ja heitin lelun. Netta nosti lelua ja kuljetti sen osan matkaa luokseni. Kokeiltiin vielä tätä ja sitten luoksetuloa, jossa jätin Netan istumaan, jätin lelun pienen matkan päähän ja kävelin siitä itse vielä pienen matkan päähän. Pianpa Netta senkin älysi, pitää kotona kokeilla vielä.

Aivan lopuksi kokeiltiin vielä kerran uintiharjoitusta. Netta ui vähän! Neuvoksi tuli, että kannattaa kehua samalla äänensävyllä koko ajan, ettei koira hätäänny. Toistettiin tämä vielä kerran ja sitten Netta pääsi rantaan. Leikkipä se innoissaan kanssani vinkulelulla, kunnes lähdin hakemaan pyyhettä - juoksutin Nettaa vähän samalla. Hirveä kastumishepuli. Netta edistyi kuulemma mukavasti, varsinkin kun aluksi oli kuulemma ajateltu, että tälle koiralle jo kahlaaminen on voitto. Myös koulutustekniikasta (?) tuli kehuja.

Päivällä kävin Mustissa ja Mirrissä. Netta sai tuliaisena Kong Wubban, tuollaisen kaninmallisen. Hintaa oli 7,90 €.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Vielä on kesää jäljellä

Vaan erkkari lähestyy seitsemän peninkulman saappain. Vajaat kaksi viikkoa aikaa siihen koitokseen. Numerolaput sun muut tulivat sähköpostissa tänään. Numerolla 96 pyörähdämme siis kehässä. "Koirasi on 35. koira kehässä" lukee paperissa, jossa numerolappu on.

Sittenpä tässä pitää vain yrittää ehtiä käydä mätsäreissä ennen näyttelyä. Loppuun vielä kuva joskus muutama viikko sitten valmistuneesta erkkarihihnasta.


torstai 19. heinäkuuta 2012

Hetken vain on airot vettä vasten

Tänään oltiin siis koirauimakoulussa. Aluksi oltiin märkärastilla. Lähinnä kahluuta ja nameilla houkuttelua, koska oli aaltoja ja Netta taisi hieman pelätä niitä. Sen jälkeen vein Netan autoon odottamaan. Kuivarastilla oli noutojuttua, sitä ei oltu ehditty harjoitella kiitos kiireiden. Aluksi Netta vain tökkäsi lelua, mutta älysi taas, että se pitää nostaa. Kun lelua heitti kauemmaksi, se kääntyi lelu suussa. Sitten yritettiin luoksetuloa niin, että Netta olisi luokse tullessaan ottanut lelun. Se ei sujunut vielä ihan niin hyvin.

Kokeiltiin myös hyppyä jonkinlaisen tukin tmv. yli. Hyppykäsky olikin Netalle jo tuttu ja hypyt menivät hienosti. Taas koira autoon odottamaan ja myöhemmin kokeiltiin vähän kahluuta. Netta olisi päässyt uintisyvyydelle, mutta siinä kohtaa se halusikin rantaan. Kahlaili se kuitenkin ihan nätisti. Jos ensi kerralla on hyvä sää, voin kokeilla sitä, että menen itse uimaan ja katson, tuleeko Netta perässä. Katsotaan.

Koirankujeita

Varsinaisia koirankujeita Netta onkin viime aikoina vähän harrastanut. Viime viikon sunnuntaina äiti huusi minulle eteisestä, että tule katsomaan. Eteisessä oli ollut reppu Netan koirauimakoulun jäljiltä. Netta oli ilmeisesti yrittänyt napata sieltä jotain, mutta saanut päänsä pelastusliiviin. Niin se heilui eteisessä pelastusliivi tötterönä päässään, eikä osannut itse mokomaa kapistusta irrottaa, niin piti auttaa. Näin käy, kun yrittää ottaa jotain salaa.

Tiistaina käytiin Kajaanissa sukulaisten synttäreillä. Eipä aikaakaan, kun keittiöstä kuuluu: "Netta *******!" Netta oli noussut seisomaan pöytää vasten ja tyytyväisin mielin nuollut kermaa kakusta, kunnes äiti huomasi sen. Tällaista Netta harrastaa.. Matka meni hyvin ja Netta nukkui rauhallisesti takapenkillä. Kajaanissa se sai myös leikkiä Mokan kanssa.

Muutenkin Netta pihistää toisinaan ruokaa pöydästä, kun kukaan ei näe (eli ollaan eri huoneissa). Eilen yllätin sen näykkimästä makaronilaatikkoani. Kerran Netta pihisti pöydältä leivän, mutta tyhmänä meni syömään sitä äidin työhuoneeseen. Tietystihän äiti huomasi sen ja otti leivän pois. Aarrettaan ei kannattaisi kiikuttaa muiden nähtäväksi.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Sitten Nettis

Lempinimet ja mistä ne tulevatkaan. Mihin kaikkeen yhden sheltin viisikirjaimisen nimen saakaan väännettyä? Jokaisella meidän lauman koiralla on omat lempinimensä. Miru vääntyy Muruksi, Mirsuksi, Mursuksi ja niin edelleen. Vilkku taas on Vilkkis, Vikke, Vikkero ja.. Niin päin pois.

Nyt on kuitenkin aika pureutua Netan lempinimeen. Ilmiselvästi Netasta johdetut lempinimet ovat Netu, Nepu, Nepa, Neppa ja Netuli. Onpahan myös Netukka, Nettis ja Nersa (mistä lie viimeisinkin repäisty). "Netulii! Neppa, tule tänne!" kaikuvat huudot. Ja Nettahan tottelee.

Mielenkiintoisin lempinimi lienee Pipunen. Äitini keksi sen jostain, mutta.. Mistä? Eikä sovi unohtaa näitä "Nepunen Nupunen!" Ja "Netunen natunen" lässytyksiä. Sellainen se Pipunen on.

Lenkillä päivällä joku koira tuli Netan luokse. Netta kai siinä hihnassa näytti hampaita, mutta ilmeisesti se toinen koira ei uskonut, kun Netta jostain syystä kiljaisi. Mitään vakavaa ei kuitenkaan käynyt ja vähitellen häntäkin palautui koipien välistä.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Pitkospuita ja shelttejä


Yöllä otetaan rennosti...
 Tänään oltiin shelttilenkillä. Tällä kertaa suuntana oli Kalliojärven kierros Pyhäselässä ja tällä kertaa tiedettiin, minne oltiin matkalla. Shelttejä oli kaikkiaan 12 ja mukana oli myös yksi bordercollie. Alussa Netta päätti, että pitkospuut ovat vähintään epäilyttävät (nehän menivät jonkun ojan yli!), joten Netta hyppäsi sen ojan yli. Sama myös paluumatkalla, muuten Netta kyllä käveli pitkospuilla. Bongailtiin myös kypsiä mustikoita, joita Netta söi suoraan varvusta. Marjakoirani.

Ensimmäisen yhteiskuvan ottaminen oli vähän mitä oli, kun mm. Netta ei malttanut olla paikallaan siististi rivissä. Lisäksi pari koiraa kävi tutustumassa rantamutaan (onneksi ei Netta). Laavupaikalla pysähdyttiin. Netalle maistui vesi vähän huonommin kuin omistajalle, mutta kyllä Netta vähän joi. Hyvä niin. Kuvien räpsimisen jälkeen käveltiin kierros loppuun.


Bloglovin + Blogilista

Nytpä Netta's Stagea voi seurata Bloglovinin avulla. Lisäilen tämän myös Blogilistalle piakkoin. Ei tässä sen tärkeämpää, palataan asiaan, kun on aiheeseen kuuluvaa kirjoitettavaa.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Lassiekoira vai kissa?

Tänään oltiin Netan kanssa taas koirauimakoulussa. Kuivaharjoituksena meillä Netan kanssa oli, että Netta nosti lelua. Vielä kun sen ehtisi napata käteen.. No, kaikki aikanaan, onhan tässä aikaa harjoitella. Rannassa sitten kahlailtiin (vesi oli kylmää ainakin minunkin mielestäni). Noh, Nettahan on kahluulenkeillä uinut, joten sitä voidaan jatkaa taas, kunhan on vähän lämpimämpää.

Iltalenkillä koirat saivat kahlailla, joskaan Miru ei ymmärtänyt, että veteen heitetyt kepit voisi tuoda pois vedestä - tuohan se joskus kuivalla maalla heitettyjä keppejäkin. Vilkku näytti hassulta yrittäessään kuopia pohjasta kiviä. Heitin nimittäin kiviä veteen ja Vilkku kuopi (kivi)pohjaa tassuillaan ja "hyppi" takaperin. Vilkku ei myöskään olisi malttanut poistua vedestä laisinkaan... Loppulenkistä menin Vilkun kanssa eri reittiä kotiin muiden (eli myös Netan) mennessä eri reittiä.

Eilen Netta oli kirpputorilla mukana myymässä. Kauniiksi lassiekoiraksi kehuttiin. Kuuluipa myös joku pikkulapsi hokevan: "Kitta, kitta, kitta!" ja osoittavan Nettaa rattaistaan. Lassiekoirakommentit (tai "On se pieni"-kommentit Nettaa collieksi luultaessa) eivät yllätä, mutta.. Kissa?

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Nomen est omen

Nimi. Nimet. Mitä kaikkia asioita liikkuukaan koiran nimien ympärillä? Mistä kukin sai nimen ja miksi? Nyt on siis luvassa yleistä höpinää meidän koiralauman nimistä ja nimien taustoista.

Aloitetaan Netasta. Miksi nimi Netta? Se on hyvä kysymys. Minulla silloin 13-15-vuotiaana lista nimistä, joista jokin sopisi sille tulevalle sheltille. Jostain kumman syystä isäni alkoi kutsua tulevaa pentua Netaksi. Siitä se nimi sitten jäikin elämään. Siitä tulevasta sheltistä tulisi Netta. Ja niinhän siitä tuli. Pentua valitessakin isä huomautti, että toinen on "enemmän Netan näköinen". Netta eli Milennas Annetta. Ilmeisesti tuo Annetta on johdettu Netasta.

Entäpä sitten Miru? Se on veljeni keksimä nimi. Mirulle ei edes ollut pitkää listaa eri nimivaihtoehtoja, vaan eipä tuo ole haitannut. Miru vain on niin.. Miru. Viralliselta nimeltään Miru on Final Fantasy's Edge Of Heaven.

Vilkun nimeä pohdittiin paljon. Minullakin olisi ollut omia ideoita, ja tietysti olisin halunnut keksimäni nimen Vilkulle. Joka tapauksessa pennun nimeä pohdittiin ja radiosta soi joku Maija Vilkkumaan kappale, jolloin minä huusin: "Maija Vilkkumaa!!" (Tulkitse: "Radio kovemmalle!!") Siitä niitä ideoita tulikin. "Maija?" äiti ehdotti. Mnjaa, ei. Nimi Vilkku hyväksyttiin enemmistön äänestämänä.

Reilut kaksi vuotta sitten menehtyi Piri, sileäkarvainen collieuros. Pirillekin olisi ollut nimi-ideoita.. Hyvä on, hyvä on, minun keksimiäni aina niin loistavia nimi-ideoita. Nimi Piri tulikin Pirin virallisesta nimestä Final Fantasy's Creative Spirit. Sekin taisi olla äidin idea, sillä "Spirit olisi ollut hankala".

Vajaat kuusi vuotta sitten edesmenneen sekarotuisen narttukoiramme nimi oli Susku. Suskun nimi tuli Suzuki-moottoripyörän mukaan. Siihen nimeen minulla ei tietenkään ollut nokan koputtamista, olihan Susku tullut taloon ennen kuin minä ja veljeni synnyimme.

Eipä näiden koirien nimissä ole paljoa yhteistä. Netta, Miru, Vilkku, eivät rimmaa keskenään. Tosin, eivätpä ole samaa rotuakaan. Toki tässä colliepuolella molempien nimissä on ollut neljä kirjainta - Piri, Miru. Sekarotuiset ovat loppuneet -ku. Se selittää, miksi Vilkkuakin on joskus vahingossa kutsuttu Suskuksi. Netan nimessä ei kuitenkaan ole yhteistä muiden koiriemme nimien kanssa. Jätetäänpä nyt tämä nimiasia tähän.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Sunnuntain kuulumiset

Tänään Netta on päässyt nauttimaan kahdesta pitkästä lenkistä. Ensimmäinen kesti tunnin ja toinen reilun tunnin. Vilkku ja Miru kävivät isän kanssa aamulenkillä, jonka jälkeen vuorossa oli Netan aamulenkki. Mukana ei tosin ollut kuin Vilkku Netan lisäksi (ja äiti Vilkkua taluttamassa). Mirulla kun olivat karvat vähän veressä takapuolen alueelta, mutta ilmeisesti maha ei ollut sekaisin. Juoksujakaan ei pitäisi olla tiedossa. Mirun toiset juoksut kun olivat helmikuussa ja ensimmäiset huhtikuussa 2011.

Lenkillä nähtiin myös ilmeisesti hirven luita.. Netastahan niissä oli kiva pyöriä. Missä Netta ei pyörisi? Kaikki kelpaa, onneksi ei jäänyt hajua, niin Nettaa ei tarvinnut käyttää pesulla (toisin kuin kaksi kertaa kesäkuussa). No, jos ei muuta, iloiselta Netta ainakin vaikutti.

Iltalenkillä suunnattiin hiekkakuopille (=soramontut). Mirussa oli kyllä vauhtia, kun äiti juoksi. Miru juoksi.. No, kuin collieohjus. Meidän Miru, joka yleensä lönköttelee laiskasti. Nähtiinpä koirien leikissä taas se, kun Netta roikkuu Mirussa ja ärhentelee. Loppulenkistä eräs koira tuli luoksemme, mutta lenkki jatkui pian.

Eilen oltiin lyhyemmillä lenkeillä. Perjantaina suunnattiin iltalenkillä minnekäs muuallekaan kuin Netan (ja Mirun) kahluuharjoituksiin. Isä käytti Vilkun. Ideana oli jälleen, että minä ja äiti ruokimme soopeleita järvessä (minä Nettaa, äiti Mirua). Netta on oppinut jo varsin näppärästi noukkimaan ruokanappuloita vedestä. Nyt Netta jopa ihan oikeasti ui! Ja pidempään, kuin torstaina, jolloin se ui ihan pikkuisen. Netta ui aika rauhallisesti ja nätisti, kunnes pääsi kahluusyvyydelle ja halusi rantaan. Toistettiin tämä kerran ja sitten riitti, koska Netalle oli tullut kylmä. Kuivasin sitä ja se sai jäädä rantaan odottelemaan. Pakko vain sanoa, että se uiminen näyttää hassulta, koska silloin Netta näyttää selästä leveältä kiitos turkkinsa. Näytti se tosin hassulta silloinkin, kun sen etutassut ylettivät pohjaan ja takapää kellui.

Vielä piti saada Mirua kahlailemaan. On tietty piste, jota syvemmälle se ei vielä mene. Se nimittäin menee hämilleen, kun vesi alkaa kannatella sitä (eli etutassut ovat pohjassa ja takapää kelluu). Silloin Miru haluaa matalammalle. Vaan vielä se varmasti ui, kunhan rohkaistuu. Uihan Nettakin.

Vilkusta nyt sen verran, että se kahlaili ja myös ui torstaina. Se oli Vilkulle eka uintikerta koko kesänä. Eikä vesihäntääkään tullut, jippijaijee.

Vähän toistoa nuo uintijutut olivat, kun en muistanut, että olin jo niistä kirjoitellut.. No, aivan sama. Huomenna pitää noutojuttuja naksutella - eli käsikosketusta ja lelun nostoa. Tiistaina kun Nettaa viedään taas koirauimakouluun.

Muutto

Jepjep, eli Netta's Stage pomppasi vuodatuksen puolelta tänne blogspottiin. Vanhat postaukset ovat toistaiseksi luettavissa täältä, vanhan blogin puolelta. Pyrin kyllä kopioimaan tänne nuo vanhat postaukset jossain vaiheessa, mutta siihen menee aikaa, koska vuodatuksen blogeista ei tällä hetkellä näe kuvia. Älkää kuitenkaan ihmetelkö, jos tänne pomppailee vanhoja postauksia. Oikeastaan tämä blogi siirtyi tänne juuri siksi, etten malta odottaa huoltokatkon loppumista vaan bloggaamaan on päästävä. Hassua jättää Netan sininen vuodatuksen blogi ja kirjoitella tänne kuin olisi aina tehnyt niin. Ei se mitään..

Pitäisiköhän tässä blogspottiin siirtymisen jälkeen kertoa, mistä tässä blogissa on kyse. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on siis Netta-sheltin (Milennas Annetta) blogi, jossa saattaa myös olla satunnaisesti juttua Netan laumasta, toisin sanoen sekarotuisesta Vilkusta sekä pinacolliesta Mirusta (Final Fantasy's Edge Of Heaven).

No, toivotaan että tämä uusi alku sujuu jotenkin sujuvasti. Vuosikaudet vuodatusta käyttäneenä kun blogspot tuppaa joskus hiukkasen erilaiselta toimimaan.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Pitkä kuuma kesä on vasta aluillaan

Tänään mätsäröitiin Kontiolahdella. Olin ilmoittanut Netan jo ennakkoon. Aluksi oli junior handler, jonne olin viisaudessani itseni ja Netan ilmoittanut… Netta seisoi kyllä ihan kivasti, liikkuessa hajut kiinnostivat. JH:ssa oli porukkaa yhteensä viisi henkilöä ja sijoituttiin viidenniksi, ehheh (eikä varmasti oltaisi sijoituttu jos olisi ollut enempää porukkaa).

Parikehässä seisominen meni hyvin, mutta sitten liikkeessä iski taas haistelukohtaus. Sininen nauha tuli, eikä nauhakehässäkään menestytty. Taisi tuo väsyneisyys ja sellainen mennä kuumuuden piikkiin. Eikä tuo hölmö tahtonut juodakaan, ellen laittanut juustonpalaa kuppiin. Kotona se sentään joi vettä, johon oli sotkettu maustamatonta jukurttia.

Tänään suunnattiin lenkille kahlailemaan, kuten eilenkin. Eilen Vilkkukin oli mukava ja se pääsi uimaan ensimmäistä kertaa koko kesänä. Tänään isä käytti Vilkun, ja minä ja äiti suuntasimme soopelien kanssa kahluulenkille. Miru meni aina hämilleen, kun vesi alkoi kannattaa (eli etutassut olivat pohjassa ja takapää kellui). Netta ui jo eilen vähän. Tänään Netta ui kaksi kertaa, rauhallisesti vieläpä. Sitten se piti kuivata perinpohjaisesti, raukalle kun tuli kylmä.

/Olen pahoillani, mutta en tiedä, miksi viimeinen kappale on eri fontilla kuin muut. En osaa sitä muokata.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Koita, koita aalloille nousta

Tänään oli toinen kerta Idän Vepeltäjien koirauimakoulua. Jakauduimme pareihin ja parista päätettiin, kumman koira tulee ensin rasteille. Aluksi oltiin odottelurastilla ja otin Netan kanssa vähän paikallaoloa, kunnes menimme rantaan katsomaan, mitä joku muu koira teki. Pian olikin meidän vuoro siirtyä märkärastille.

Aallot olivat melkoiset. Tehtiinkin vain kahluuharjoituksia, eli houkuttelin Nettaa nameilla veteen. Välillä Netta ymmärrettävästi pakeni rantaan, kun aallot löivät rintaan, mutta yleensä palasi. Laitettiin jossain välissä liina, jotta Netalla olisi enemmän liikkumavaraa. Lopetettiin, kun Netta oli vielä hetken kanssani rantavedessä.

Seuraavaksi oli kuivarasti. Eilen sain naksuttimen avulla opetettua Netalle vinkulelun suuhun ottamista, joten niin tehtiin nyt. Aluksi Nettaa pitää tosin leikittää. Aluksi Netan piti neljästi pienesti ottaa hampaisiinsa lelu, sitten neljästi kunnolla ja hyvinhän se meni. Saatiin vinkiksi kotiin harjoitella käsikosketusta sekä lisää tuota lelun ottamista. Lelun ottamista kannattaa kuulemma harjoitella pienessä (neliön muotoisessa) tilassa, ettei koira pääse livahtamaan ohi lelun kanssa. Netta kun tykkäisi viedä lelut ja natustella niitä. Sitten tehtiin neljä lelun suuhunottamisharjoitusta ja lopetettiin. Netta meni autoon ottamaan ja seurailin parimme puuhia, kunnes oli aika lähteä kotiin.

Tänään iltapäivällä huomasin, että Netassa oli kaksi punkkia. Harjasin Nettaa ja huomasin yhden Netan kainalon lähellä. Myös toisen kainalon lähellä oli punkki. Poistettiin ne ennen uimakoulua. Eipä ihmekään, että punkkeja tarttuu, kun Bayvantic on laitettu viimeksi 20.5... Tänään laitetaankin Bayvanticit taas niskaan.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Tästä kesä voi alkaa

Keskiviikkona suunnattiin Netan kanssa illalla harjoittelemaan kahluuta omatoimisesti. Tarjosin Netalle sen iltaruokaa kädestä ja heittelin joitain nappuloita veteen, jolloin Netta napsi niitä. Se homma alkoikin sujua nopeasti. Kahluu näytti olevan ihan mukavaa, vaikkakin Netta välillä kulki köyryssä. Kumisaappaat tosin meinasivat hörpätä vettä, mutta se imeytyi lähinnä housujen lahkeisiin. Kameralaukun nurkkakin hipaisi vettä, muttei laukun sisään mennyt vettä. Pitihän siinä vähän kastuakin, kun vedessä kyykisteli kamera kourassa...

Torstaina ei tehty mitään hienoa tai erikoista, koska minulla oli kesätöitä ja illasta muuta menoa. Perjantaina mentiin äidin ja kaikkien koirien kanssa kahluun harjoitteluun. Oikeastaan se oli Mirun ja Netan juttu. Vilkku kahlaa ja etenkin ui mielellään, mutta nyt vesi on vielä liian kylmää sille. Netta ja Miru olivat kotona saaneet puolet ruuastaan ja toisen puolen ne saivat nyt kahluuharjoituksissa. Äiti heitteli nameja veteen, minä ikuistin kameralla koirien (okei, Netan) puuhia. Netta söi mielellään veteen pudoteltuja nappuloita, Miru ei meinannut oikein tajuta, mistä siinä oli kyse.. Eli Netta söi vähän Mirunkin ruoka-annosta..

Netta meni myös jo melko syvällä. Jos se olisi mennyt vähän syvemmälle, se olisi voinut jo uida. Vesi selvästi kannatteli Nettaa. Se menikin ihan kuin "tassupohjaa". Hieno homma, eiköhän tästä vielä päästä edistymään. Toivottavasti vedet vain lämpenevät.

Eilen eli lauantaina käytiin katsomassa eurasierpentua Axua. Alkuun Nettaa ei moinen pentu kiinnostanut, eikä Axukaan ollut ylitsepursuavan innostunut Netasta. Axu tosin haisteli Nettaa uteliaasti. Lähdettiin käyttämään koiria rannassa. Aallot eivät oikein innostaneet Nettaa kahlaamaan, mutta ilmeisesti se jossain välissä kävi vedessä, kun mahakarvat kastuivat. Onnistuttiinpa hukkaamaan myös mukaan otetut namit, oho..

Netta alkoi juosta innoissaan, ilmeisesti se houkutteli Axua leikkimään. Lopulta Axu juoksikin Netan perään aina välillä, muttei vielä oikein pysynyt Netan vauhdissa. Hyvä, että Netta pääsee joskus näkemään pentuja. Niihin Netta jaksaa suhtautua vielä kärsivällisesti (ainakin, jos ne eivät ole liian innokkaita tutustumaan). Taisi Netta jossain välissä väläyttää hampaita Axulle, mutta pikkuinen ei onneksi ollut siitä moksiskaan.

Illalla käytiin pitkä kävelylenkki yllättäen kameroiden kanssa. Yritettiin äidin kanssa vähän saada koiria kahlaamaan. Koiria vain ei veteen meno kiinnostanut, eikä nyt ollut oikein mukana namejakaan. Kivien heittelykään ei oikein tepsinyt. Miru katsoi, minne kivet tippuivat, mutta jäi heti kyttäämään, minkä kiven valitsisin heitettäväksi. Yritä siinä heittää kivi, kun koira kyttää vieressä...

Tänään käytiin aamulenkillä ja suunnattiin sitten Pohjispäivien mätsäriin Huhmariin. Pohjanpystykorvia olikin paljon. Netta meni pieniin. Odoteltiin kehin alkua ja otin Netalla pientä paikallaoloa, ehkä luoksetulonkin? En muista oliko se tässä vaiheessa. Heti junior handlerin jälkeen alkoivat toisessa kehässä pyöriä pienet ja toisessa isot koirat. Kun kehään päästiin, piti mennä parin kanssa ympäri. Odoteltiin, kunnes tuli meidän vuoro mennä pöydälle. Netta oli ihan nätisti ja antoi katsoa hampaat. Vielä piti tehdä kolmio. Sitten seisotettiin koiria ja piti tehdä parin kanssa yhtä aikaa edestakainen liike. Seisotusta, kerran ympäri kehää parin kanssa. Taas seisotusta ja saatiin nauhat. Meille tuli sininen.

Nauhakehässä eteemme sattui pohjanpystykorva, jota seisotettiin naama Nettaan päin. Kyseinen pohjanpystykorva rähisi jonkun verran, mutta Netta malttoi seistä kivasti. Seisotuksen jälkeen piti mennä kaksi kertaa ympäri. Netta kulki ihan nätisti. Häntä nousi hieman ylös, tai oikeastaan se ositti suoraan, kun normaalisti Netta liikkeessä pitää häntää melko alhaalla. Ei se liian ylös noussut, kun ei selkälinjan yläpuolelle noussut. Näyttipä Netta iloisemmalta, lieneeköhän syynä hännän nousuun edessä mennyt rähisijä. Seuraavaksi piti seisottaa ja sijoittuneet valittiin. Tällä kertaa jäätiin ilman sijoitusta ja lähdettiin odottamaan kyytiä kotiin. Otettiin myös kaksi aika kivasti sujunutta paikallaoloa.

Kotiin tultua käytiin metsälenkillä ja melkein heti sen jälkeen päätin, että nyt voitaisiin harjoitella kahlaamista. Lempipaikkamme vain oli varattu. Kahluu sujui ihan hyvin, nameja tosin taisi mennä liian syvälle. Minulla oli omia Hai-kumisaappaita pitkävartisemmat äidin kumisaappaat, mutta ne onnistuivat hörppäämään vettä, joten suunnattiinkin sitten kotiin.

Iltaruuan otin vyölaukkuun. Kameralaukku olalle, koira hihnaan ja tällä kertaa vähän eri rantaan kuvaamaan ja harjoittelemaan sitä paljon puhuttua kahluuta. Heittelin Netalle nappuloita veteen ja se kävi syömässä nappulat, jotka huomasi. Aikaa meni yllättävän paljon, kun oli niin mukava sää ja tietysti se kamera...