Hiljaisia päiviä

Juuri niin. Kaikkeen ovat syynä nimenomaan viime viikolla alkaneet juoksut. Juoksut, joiden takia pari kertaa tokon jatkokurssista jäävät käymättä. Pitää varmaan vähän vaikka sitten pihalla harjoitella paikallaoloa ja seuraamista. Paikallaolo kun sujuu vähän vaihtelevasti.

Tänään käytiin pitkästä aikaa lenkillä muualla kuin pellolla ja Netta oli innoissaan. Hiihtäjät tosin kummastuttivat Nettaa. Kuviakin tuli otettua, ne ovat Petsiessä. http://www.petsie.fi/pet.php?petid=168982&s=images&setid=134834 

Huomioasialla

Teinpä tässä tänään ja eilen Netalle huomiotakkia. Parin pienen mutkan jälkeen uskallan vihdoin sanoa, että olen ihan tyytyväinen. Kankaathan olin leikannut jo aiemmin, mutta perjantaina huomasin leikanneeni ne väärin. Molemmat olivat muodoltaan samanlaisia (saman puolen kappaleita...) eli ei oltaisi heti saatu haluttua takkia kasaan. Sain loppujen lopuksi kankaat sopiviksi, kun toiseen kappaleeseen leikkasin kaula-aukon toiseen kohtaan ja leikkasin loppuosasta ylimääräisen kaula-aukon irti. Toisesta kappaleesta pitkin leikata enää pelkästä loppuosasta vähän.

Eilen sitten ompelin takkia alustavasti. Huomasin, että Netan on hieman hankala liikkua siinä... Niinpä tänään kevensin takkia edestä (rinnasta ja etujalkojen kohdalta), jotta Netan olisi helpompi liikkua. Sitten tuli operaatio mahanauha (johon olin ostanut pistolukon ja johon pihistin Best Friendin liivistä soljen). Kun yritin ommella nauhaa liian paksuna, ompelukoneen neula otti ja katkesi. Ei siinä mitään, neula irti pihdeillä nauhasta ja uusi neula koneeseen.

Vielä piti mallata takkia Netan päälle ja katsoa, miten nauha asettuu. Varovasti nuppineuloilla aluksi (pari nuppineulaa sain laitettua, kun takki oli Netan päällä, muutoin takki ei ollut Netan päällä) ja taas mallaamaan. Sitten harsin nauhan kiinni, irrotin nuppineulat ja ompelin takin valmiiksi.

Pahoittelut kuvista. Takin kangas on heijastinkangasta, eli hankala saada kuvaa. Salama nimittäin tekee väreistä vähemmän kauniit, mutta ehkä näistä kuvista saa jotain selkoa.

Eilen vielä lyhensin Best Friendin heijastinliivin kuminauhaa. Myöhemmin tajusin, että voisin sen soljen ottaa ja se oli hieman säätämistä. Lopputulos olikin, että ompelin tänään kuminauhan aivan valmiiksi.

Punaiset viikot part 3

Niinhän siinä sitten pääsi käymään. Netta aloitti näemmä tänään kolmannet juoksunsa. Tokon jatkokurssin loppukerroille ei siis päästä, muuta tärkeää ei taideta menettää. Harmittaahan se toko vähän, mutta juoksuille ei mitään mahda. Juoksuja olisin odottanut vasta korkeintaan ensi viikolle. Lieneeköhän sitten Mirun juoksut saaneen Netan aloittamaan omansa viikkoa oletettua aiemmin.
Onneksi huomasin nuo juoksut jo tänään. Kuten olen aiemmin maininnut, Netta ei juurikaan tiputtele ja saa olla tarkka, mikäli juoksut haluaa huomata ajoissa

Piri 4.4.2007-12.2.2010 - kaksi vuotta

Näin pääsemme taas sarjaan aikana ennen Nettaa. Piri (Final Fantasy's Creative Spirit) oli ensimmäinen rotukoiramme. Piri syntyi 4.4.2007 ja sen sisko Emma (Final Fantasy's Completely Mine) on Mirun emä. Vanhempani hakivat Pirin kesäkuun 2007 alussa.

Pentuajalta minulla ei ole kummoisia tarinoita Piristä. Pirin pentuaikana pihaamme rakennettiin koiratarha, joka on siellä vieläkin. Piri kävi myös äitini kanssa pentukurssilla. Muutoin en muista mitään ihmeempiä Pirin pentuajasta juuri tällä hetkellä.

Piri oli usein Vilkun seurana karkumatkoilla. Noin viikkoa ennen Pirin yksivuotispäivää Vilkku ja Piri karkasivat illalla. Vilkku löysi takaisin kotiin, Piri ei. Vanhempani etsivät Piriä tuloksetta pimeässä. Seuraavana päivänä koulussa taisi olla aika hankala keskittyä. Iltapäivälle saimme tiedon, että naapurimme oli saanut Pirin kiinni. Piri oli myös jäljistä päätellen käynyt kotipihassa. Vilkku oli varmaankin nähnyt sen, sillä Vilkku oli pureskellut kynttilää.

2008 kesällä menin Pirin kanssa koiraleirille. Ensimmäisen yön Piri oli kamalan levoton. Leirikirjeessä oli lukenut, että mukaan näyttelyhihna. Äiti sanoi minulle, että voin sanoa, ettei tätä käytetä näyttelyissä. Ja kuinkas sitten kävikään. Innostuin näyttelyistä. Piri oppi jopa leirin aikana näyttelyseisonnan. Meidät valittiin leirin kehittyjiksi.

2008 ehdin käydä kahdessa mätsärissä Pirin kanssa. Ensimmäinen mätsäri oli Reijolan koulun pihalla. Toinen oli Mustin ja Mirrin pihalla. Se mätsäri vaikutti elämääni jollain tapaa. Sen jälkeen keksin, että haluan sheltin.
Piri ehti käydä yhdessä näyttelyssä. 2008 ilmoitimme sen Kuopioon collieiden pääerkkariin. Näyttelyä varten ostimme Mustista ja Mirristä kalliin näyttelyhihnan. Kasvattaja esitti Pirin. Pirin tuomio oli JUN-T. Olisi saanut olla kaikin puolin pienempi ja niin poispäin. Mutta korvia sanottiin täydellisiksi.

Jossain vaiheessa Piri säikäytti meidät taas. Se nimittäin onnistui kerran syömään särkylääkkeitä. Eihän siinä auttanut kuin syöttää hiilitabletteja. Yhden hiilitabletin Piri söi ilman voita, enempää sitä ei huijattu... Piri olikin ollut pennusta asti sangen ahne ja kuola valui aina ennen ruokaa.

2009 kävin Pirin kanssa kahdessa mätsärissä. Ensimmäinen oli vappuna ja toinen syksyllä Liperin leipäpäivässä. Liperissä Piri oli SIN-4 luokassaan, muulloin se oli aina ollut SIN ei sijoitusta. Vaan vielä tänäkin päivänä epäilen, että sijoitus johtui siitä, että sinisen saaneita koiria oli neljä... 2009 kävin Pirin kanssa myös koiraleirillä.

"Omaa aikaa ei tiedä kukaan"
Irina- Jälki
(san. Irina)

12.2.2010 äitini tuli aamulla kertomaan minulle, että Piri oli kuollut, jäänyt auton alle. Se oli kuollut ilmeisesti heti. Se oli jotenkin tempaissut auton eteen nähtyään pyöräilijän tai jotain. Kaikesta huolimatta päätin lähteä kouluun, vaikka se päivä ei mitenkään ihanteellisesti sujunutkaan. Koko Pirin kuolemaa seurannut viikonloppu meni itkiessä. Sitten tuntui, että olin päässyt yli, vaikka sisimmässäni ehkä en vielä ollutkaan.
Näin Pirin viimeisen kerran elossa, kun päästin sen 11. ja 12.2. välisenä yönä pois huoneestani. Pirillä oli tapana nukkua huoneessani isossa metallihäkissään.

"Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä"
Irina - Filmi
(san. Toni Wirtanen/Irina)

Piri lähti siis aivan liian nuorena. Mutta jos Piri olisi meillä vielä, ei meillä olisi Mirua. Helpompaa on tosiaan uskoa kohtaloon, että kaikella on tarkoituksensa. Kaikesta huolimatta Piriä on kiittäminen koiraharrastusinnostuksestani ja siitä, että ylipäätään innostuin shelteistä. Olisiko minulla Nettaa, jos Piriä ei olisi ollut? Kukaan ei voi tietää.

Laura Närhi - Jokainen yö

san. Laura Närhi

jokainen yö
jokainen päivä
minua taas sinusta muistuttaa
jokaiseen huurteiseen ikkunaan
nimesi tahtoisin kirjoittaa

joki on jäässä
ikkunoista vetää
mä olen kylmää kristallia
ja routa sut syvemmälle päähän painaa vaan

sä et tuu sieltä takas milloinkaan
huudan kuinka kauas ja kuinka kovaa vaan
sä et kuule rukoustani kuitenkaan
pyydän kuinka kauniisti ja kauan vaan

jokainen yö
ja jokainen päivä
minua taas sinusta muistuttaa
pukeudun taas sun vaatteisiin
pidän päivisin verhot kii

kissakin nuokkuu
ja ikävä laskee pellon päälle suruhunnun
minä en koskaan saa tätä kylmää loppumaan

sä et tuu sieltä takas milloinkaan
huudan kuinka kauas ja kuinka kovaa vaan
sä et kuule rukoustani kuitenkaan
pyydän kuinka kauniisti ja kauan vaan

lumessa kahlaan
pakkanen soimaa
mee siitä sisään niin kuin ois jo
mut sisälläkin on ilma niin kovin jäätävää

sä et tuu sieltä takas milloinkaan
huudan kuinka kauas ja kuinka kovaa vaan
sä et kuule rukoustani kuitenkaan
pyydän kuinka kauniisti ja kauan vaan

Monitoimi-Netta

Tänään suunnattiin Netan kanssa aluksi Koirakoulu Napakan agilitypäivään Napakan hallille. Namipussiin oli ladottu hirveä kasa juustoa. Agilitypäivässä olikin paljon rotukavereita, shelttejä oli yhteensä viisi.  Porukka jaettiin kahtia ja aluksi oltiin putkipuolella.

Ensin mentiin keppejä. Kepeissä oli verkot ja Netta pari kertaa törmäsi vähän verkkoa päin. Seuraavaksi kokeiltiin putkea. Netta meni putken aika nätisti. Putkea kokeiltiin aika monta kertaa, Netta ehti myös pari kertaa kokeilla hyppy-putki-yhdistelmää. Vauhdilla se ainakin rymisteli!

Sitten oli vuorossa pussi. Sitä estettä Netta oli pentuagilityssä pelännyt. Nyt se kuitenkin rynnisti läpi, kun pidin pussia ylhäällä. Netta tosin ei halunnut juosta umpinaiseen pussiin, mutta ei se mitään. Se livisti pussin ohi, kun yritettiin saada sitä menemään se umpinaisena.

Seuraavaksi siirryttiin kontaktipuolelle. jossa kokeiltiin rengasta, A-estettä ja puomia. Aluksi kokeiltiin rengasta. Se meni Netalta ihan näppärästi. Myöhemmin kokeiltiin rengasta omatoimisena ja Netta kerran yritti livistää väärästä kohtaa. Muuten se taisi mennä ihan hyvin.

A-este olikin Netalle jo vanha tuttu. Sai siinä itsekin juosta, kun piti koiraa hihnassa ja se rymisteli estettä pitkin. Kun kokeiltiin estettä omatoimisena, oli hyvä, kun ehdin alastulossa edes hihkaista: "Ota!" Puomikin oli Netalle vanha tuttu, joten nameja ei tarvinnut laittaa. Netta lähti näppärästi kiipeämään, mutta jonkun jättämät makkaranpalat saivat sen välillä pysähtymään. Ohjeeksi sain vielä, että ota!-käskyn voi sanoa aiemmin (samoin kuin muutkin käskyt). Kun laitoin namin namialustalle, Netta lähti kiipeämään puomilla eri suuntaan ja ei kun vaan päästä uudestaan.

Omatoimisena kokeiltiin jossain välissä keppejäkin. Välillä meni hieman nopeammin, välillä hitaammin. Aiemmin oli kokeiltu omatoimisena myös putkea ja sehän taitaa olla Netan lempieste. Mahdotonta sanoa, tykkääkö Netta enemmän A-esteestä ja puomista vai putkesta.

Agilitypäivän jälkeen suuntana oli PoKSin halli ja toko. Luoksepäästävyys meni ihan kivasti, mutta pudotin vahingossa namin ja Netta katseli maata... Seuraavaksi oli paikallaolo, jossa kokeiltiin matkan pidentämistä. Netta jäi kyllä ihan nätisti aluksi. Sitten joku koira nousi ja joku muukin koira taisi nousta, joten Nettakin nousi. Sitten se ei enää jäänyt oikein nätisti, vaan lähti hipsimään perässä.

Tokon hyppy oli meille vähän vieraampi. Netta nimittäin oli vielä pentu tokon alkeiskurssilla 2010, eli hyppyä ei silloin otettu. Kyllä se nopeasti älysi hypätä. Parin hypyn jälkeen liike jätettiinkin hautumaan. Omatoimisesti piti tehdä peruuttamista. Netta meinasi aluksi istua, mutta peruutti vähitellen hiukan.

Seuraavaksi vuorossa oli kaukokäskyjen alkeita. Koira vierelle makaamaan ja sitten mentiin koiran eteen. Istu-maahan-istu-maahan-istu ja namia koiralle. Netan maahanmenoasento tosin oli välillä aika mielenkiintoinen. Takajalat kun olivat vähän hassusti...

Viimeisenä oli vielä luoksetuloa. Ensimmäisellä kerralla Netta jäi nätisti istumaan ja juoksi luokseni heti. Toisella kertaa Netta varasti juuri samalla hetkellä, kun ehdin huutaa "Tule!" Eteentulemista pitääkin vielä harjoitella. Saatiin kuitenkin taas kerran tosi hyviä vinkkejä.

Ruoka-asiaa once again

Tänään koirille ostettiin Jahti&Vahti Kana ja riisi-ruokaa. Koska ruokaa ostettiin kaksi 15 kg säkkiä, saatiin kaupan päälle kaksi kilon Jahti&Vahti Liha-ateria-pötköä. Ruoka siis ostettiin Agrimarketista. Sainkin napsaistua kuvat nappuloista. Nämä ovat suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin aiemmin esitellyt Royal Canin Medium Adult-nappulat.

Huomiosheltti

Onnistuinpa sitten osumaan yhdeksi voittajaksi Best Friendin kisassa, jossa pystyi voittamaan huomiotuotteita. Minä, joka en ikinä voita mitään. Ei kun vain sähköpostilla menemään yhteystiedot ja koiran kokotiedot (melkein viikkoa tulosten tulemista myöhemmin). Tänään sitten palkinnot tulivat postissa.

Best Friendin käännettävä huomioliivi, panta, vilkkuvalo ja kakkapussejahan sieltä sitten tuli.

Alla olevassa kuvassa panta taitaa valitettavasti näyttää hieman tiukalta :( Näin ei siis ole ja Netta ei kuristu pantaan, emmekä ikinä käyttäisi liian pientä pantaa.

Mä käännän takkini, päätökset pyörrän

Juuri niin. Olin jo ajatellut, että ehkä se toko ei olekaan meidän juttu. 2010 alkeiskurssin jälkeen annoin asian olla. Netta oli silloin vielä pentu ja muistaakseni varautuneempi kuin nyt. Joka tapauksessa bongasin PoKSin sivuilta Toimiva koira-kurssin ja päätin ilmoittaa Netan sinne. Meille vastattiin, että meille suositeltaisiin tokon jatkokurssia. Suostuin siihen. Tällä viikolla muistuttelin mieleen alokasluokan liikkeitä. Tänään sitten alkoikin kurssi.

Jatkoryhmä ei ainakaan taida olla kovin iso. Meitä oli paikalla yhteensä kuusi. Hallissa ei ollut kylmä, joten takin ja lapaset pystyi hyvin jättämään seinustalle odottamaan. Namit kiinnostivat heti alusta asti Nettaa. Kyllähän nyt juusto kelpaa, miksipä ei?

Aluksi katsottiin perusasentoa. Meillä oli vielä käsimerkki mukana. Netta onneksi ei mennyt kovin kauas, joskus sillä kun on ollut tapana mennä aika kauas perusasentoon. Seuraavaksi taisi olla luoksepäästävyys. Aluksi Netta nousi seisomaan, mutta istuutui melkein heti.

Seuraamista tehtiin taluttimessa. En tosin tiedä, oliko Netta kontaktissa enemmän nameihin... Välillä Netta innostui jopa vähän pomppimaan. Käännökset menivät kuitenkin kai ihan hyvin. Paikallaankäännöksetkin menivät mukavasti. Netta älysi istahtaa viereen eikä jäänyt seisoskelemaan.

Kokeiltiin myös maahanmenoa, istumista ja seisomista. Seisominen jäi vähemmälle ainakin meillä... Pitäisi siihen keksiä joku käsky. Maahanmenot ja istumiset menivät aika kivasti, joskin Netta meinasi välillä mennä sekaisin. Käsimerkin avulla se suostui menemään maahan.

Paikallaoloa tehtiin neljässä osassa. Aluksi oli kolmekymmentä sekuntia. Netta odotti nätisti. En muista, kävinkö vielä tässä palkkaamassa Nettaa. Seuraavaksi oli vuorossa minuutti. Kävin muutaman kerran palkkaamassa Nettaa ja kerran Netta nousi seisomaan palkkaamisen jälkeen, kun en kai tarpeeksi lujaa sanonut "Oottaa". Muutoin Netta oli nätisti. Seuraavaksi oli puolitoista minuuttia. Palkkasin Nettaa, eikä se kertaakaan noussut seisomaan. Viimeisenä oli kaksi minuuttia ja jälleen kävin palkkaamassa, mutta Netta ei noussut ylös kertaakaan. Netta tosin ei maannut ehkä aivan ihanteellisesti.

Aina paikallaololiikkeen jälkeen Netta kävi makuulle... Hassu koira. Vuorossa oli vielä luoksetulo. Arvelin, ettei Netta tarvinnut liinaa ja niinhän se meni. Kun sanoin "Tule!" ja kouluttaja päästi hihnasta irti, Netta sinkosi luokseni tuhatta ja sataa. Tehtiin sama vielä toisen kerran. Vielä joskus pitää laittaa Netta istumaan ja toivoa, että se pysyy hallissakin siinä.

Ei kuitenkaan mennyt yhtään hullummin. Netta haukahteli välillä innoissaan. Muutenkin namien havittelu olisi ollut sen mielestä tosi kivaa. Häntäkin heilui. Tästä on hyvä jatkaa. Toivotaan, että Netan juoksut ovat myöhässä, ettei kurssi keskeydy. Netan juoksut kun saattavat alkaa kuun puolivälin jälkeen ja olisi harmi jättää kurssi kesken.

Something blue

Tänään mietin, missä säilyttäisin trimmaussaksia sun muita ilman, että Netta mahdollisesti järsisi niitä. Jostain lähti idea tarvikepussukalle ja niinpä päätin tehdä sellaisen. Vähän säätämistähän tuosta tuli... Vuorina on jotain vaaleanpunaista kangasta, koska fleece tunnetusti kerää kaikki karvat. Huomatkaas vetoketju. Ensimmäinen vetoketjullinen työni, joskin en käyttänyt ompeluun ohjeen mukaista vetoketjupaininjalkaa, muttei sillä niin väliä ole. Säätämistä vetoketjun kanssa tulikin, kolmannesta kuvasta sen näkeekin. Vetoketju ei pysynyt kauniisti fleecen ja vuorin välissä (ommel ei osunutkaan siihen), niin piti päältä ommella...

Mirun toiset juoksut alkoivat viime viikolla. Miru oli varsin levoton eilen, varmaan poikakoirat mielessä. Odotetaan jo innolla sitä, kun Mirun juoksut vihdoin viimein loppuvat...

Uutta pantaa

Teinpä tässä äsken Netalle uuden pannan. Nauhan ostin viime vuonna Antassusta. Nyt siirryin metallisiin D-lenkkeihin, vaikkakin muovisia on vielä varastossa. Tänään nimittäin tuli Antassun tilaus, joten lähiaikoina tänne toivottavasti tulee enemmän koirakäsityöpostauksiakin - kunhan saan ensin ostetuksi uutta ompelulankaa. Katsotaan sitten, mitä uutta käsityötä lähtee syntymään.

Bon appétit!

Kylmänä talvipäivänä alkavan flunssan kourissa onkin hyvä omistaa pieni hetki siihen, että matematiikan opiskelun sijaan kirjoittaa koiran blogiin koiranruuasta. Juuri niin, koiran ruuasta.

Pentuna Netta söi Royal Canin Mini Junior-ruokaa. Ne nappulat olivat pieniä ja muistaakseni kolmion mallisia. Aluksi oli ohje syöttää kolme kertaa päivässä, kullakin kerralla puoli desiä. Pian taidettiin määrää kuitenkin kasvattaa. En kuollaksenikaan muista, missä vaiheessa siirryttiin penturuuasta pois. Muistan kyllä pienen Mini Junior-ruokasäkin, joka saatiin kasvattajalta. Aikansa se säkki oli varalla, kunnes se kipattiin tynnyriin, jossa isomman Mini Junior-säkin sisältö oli.

Sitten taisi ruoka vaihtua Golden Eagleen..? Ja nykyään ollaankin syötetty Golden Eaglen sinisen säkin ruokaa tai Royal Canin Medium Adultia. En muista sinisestä säkistä yhtään muuta kuin värin, nimi ei jäänyt tarkemmin mieleen. Golden Eaglen nappulat ovat ainakin sopivan kokoisia.

Tällä hetkellä koirilla on ruokana Royal Canin Medium Adultia. Hieman isohkoja nuo nappulat saattavat Netalle olla, mutta mikä järki olisi kaikille koirille ostaa omaa ruokaa nappuloiden koon takia? Netta kun syö nuo ihan yhtä hyvin kuin muutkin. Nappuloiden koosta puheen ollen, Vilkku söi laihtumisensa takia kesällä hetken Royal Canin Maxi Sensibleä ja ne nappulat vasta hurjan kokoisia olivatkin...

Alla pari kuvaa noista Medium Adult-nappuloista.

Tihulainen

Nyt ovat vuorossa Netan tihutyöt. Pienellä kuonolla varustettu sheltti kun ehtii pihistää kaikenlaista - ja usein pureskella. Netalla on siis taipumusta pihistellä erinäisiä tavaroita, mitä nyt sattuu löytämään. Kun silmä välttää, nenäliinat kaivetaan repusta ja namit takin taskusta.

Aloitetaan somasti pentuajasta. Leluja meni tietysti rikki, mutta se on aivan normaalia. Kerran Netta vikkelänä pikkushelttinä kiipesi tulostuspaperihyllylle (ei mitenkään korkealla) ja pissasi tulostuspaperilaatikkoon. Hyvä kysymys onkin, miten se mahtui sinne, kun se hylly ei ole kovin tilava.

Oman petinsä keskeltä Netta nyhti viime vuonna vanut ulos, eikä niitä jaksettu tunkea takaisin (ja pedissä onkin pari reikää). Eikä sovi unohtaa kertaa, kun Netta pureskeli kuulakärkikynän. Olin jättänyt kynän sängylleni ja kun palasin huoneeseeni, Netta oli ystävällisesti pureskellut kynän. Pureskelujälkiä on myös erään Stabilo-tussin korkissa.

Muutamat vaatteetkin ovat saaneet tuntea kohtalonsa Netan suussa. Puhumattakaan siitä, että Netta kantaa varsin mielellään pipoja, lapasia tai villasukkia (ja pureskelisi varmasti, jos en huomasi ajoissa). Kerran tennarien nauhat roikkuivat kaapin oven alalaidalla ja Netta pureskeli nauhat/nauhan poikki.

Sohvanpäällinenkin on saanut kyytiä. Ja sohva. Mitä Vilkku oppi pureskeluaikanaan, siitä ovat muut koirat jatkaneet. (Tosin sohvanpäällinen on vain Netan jäljiltä, mutta Vilkku on joskus pureskellut sohvia).

Vastikään Netta pureskeli Zooplussan tervetuliaislahjan, sen kakkapussirullasysteemin. Veti rullaa ulos ja rikkoi kiinnityshakasen. Pussit talteen, systeemi roskiin. Ja Netta myös päätti, että kynsisakset eivät ole hyvä juttu ja pureskeli niitä (alla kuva).

Nyt ei tulekaan enempää mieleen, mutta varmasti noita tihutöitä on enemmänkin.