Kalenterin suunnittelua

Juuripa niin. Miksiköhän ihmeessä välillä eksyn katsomaan tämän vuoden kansainväliset ja kaikkien rotujen näyttelyt Kennelliiton sivuilta ja vieläkin useammin Pohjois-Karjalan kennelpiirin sivujen ilmoitustaulun? Lähiseutujen näyttelyt meinaavat aiheuttaa joskus päänvaivaa, mutta Pohjois-Karjalan kennelpiirin sivuilta löytävät onneksi mätsärit, joita on nytkin keväälle jo tiedossa
.
Näyttelyitä ei tulla varmaan koskaan kiertämään kauhean monia vuodessa, kun sattuu päälle jotain muuta tai ei pääse muuten vaan. Elätellään toivoa siitä, että päästäisiin Lappeenrannan näyttelyyn pyörähtämään ja Joensuussa oleva Elo-Karelia on täysin varma. Muihin ei taidetakaan päästä. Kajaanissa olisi ollut tammikuussa näyttely, mutta Netta olisi ollut silloin liian nuori. Silloin, kun olin viime viikonloppuna Kuopiossa, Tuusniemellä olisi ollut ryhmänäyttely. Ensi viikon lauantaina olisi Juuassa ryhmänäyttely, mutta eipä ei. Onneksi päästään sentään Joensuun näyttelyihin syksyllä. Onneksi silloin on kaksi näyttelyä sinä viikonloppuna.

Mätsärit ovat helpompia ja niihin on helpompi päästä, kun niitä on täälläpäin aika usein. Niissä tullaan keväälläkin pyörimään ja korkataan mätsärikausi ilmeisesti huhtikuussa. 12.3. olisi joku mätsäri, mutta itse en pääse silloin ja Netalla on vielä juoksutkin.

Näyttelykoulutusten alkua odotetaan kuin kuuta nousevaa, joskin se ilo alkaa vasta huhtikuun alussa. Päästään treenaamaan näyttelyitä varten eikä yritetä miettiä tokoa, ettei Netta vaikka istu näyttelyissä sitten kehään tai pöydälle.

Melkein mitään ei uskalla vielä lyödä lukkoon, ainoastaan Joensuun näyttelyn. Mätsäreihin meno päätetään loppujen lopuksi aina suunnilleen samana päivänä ja ihan hyvä niin.
Olen ehtinyt jo monesti listata, mitä näyttelyyn pitää sitten ottaa mukaan. Kaikki aina Netan papereista kevythäkkiin ja sadevaatteisiin asti.

Älytöntä kuvaamista

Taas yritettiin (onnistumatta) sisäkuvausta yrittämällä viritellä lakanaa laatikoiden ja ties minkä päälle. Ei onnistunut järin hyvin, pitäisi kai odottaa sitä, että Aurinko joskus paistaisi ja oma flunssa lähtisi.

Kuvaamassa väärään aikaan väärässä paikassa

Otsikko sen kertoo. Väärä aika, väärä paikka, hmmh... Nimittäin on ilta ja lisäsalama sai laulaa ja lisäksi tausta on maailman rumin. Sängyssäni nyt ei ole mitään vikaa - sen päällä Nettaa saa kuvattua järkevimmin, mutta reikäinen seinä ei vastaa käsitystä unelmataustasta. Pitäisi joskus kokeilla kunnolla sisäkuvausta.

Joku kuvaussessio olisi tarkoitus toteuttaa pihalla tarhassa, koska se on ainoa paikka, jossa Netta voi olla irti. Ehkäpä viikonloppuna? Sen näette sitten. En vielä mene lupaamaan mitään.

Netta on osoittautunut siistiksi koiraksi juoksujen suhteen. Tiputtelua ei ole juurikaan ollut, joten Nettaa ei kehtaa kiusata juoksupöksyillä, jotka sitä selvästi kuitenkin vain nolottavat.

Punaiset hetket

Netalla alkoi eilen ensimmäinen juoksuaika. Olinkin jo miettinyt, milloin se alkaa. Tosi hyvä, että nyt eikä huhtikuussa... Eilen aamulla vain tuli mieleen tsekata, olisivatko juoksut jo alkaneet - ja niinhän sitä tapahtui. Punaisuutta ja turvotusta ja Netta on varmaan vähän hämillään, kun joutui tietysti hihnalenkkikuurille.

Juoksusuojaa ei ainakaan vielä näytetä tarvitsevan, koska ei näy verta lattioilla. Netankin mielestä on taatusti mukavampaa olla sisällä ilman mitään pöksyjä.

Hurttailua

Tuli tässä viikonloppuna käytyä Kuopiossa ja tietysti tsekattua Musti ja Mirri sekä Lemmikkiasema. Mustista ja Mirristä mukaan tarttui Hurtan ulkoiluhaalari, hajakokoa ja hintaa 10 €. Googlen mukaan tämä on Hurtta Arctic-haalari. Siis väritykseltään. Tuollaista olinkin toivonut löytäväni ja niin löysinkin.

Netan mieleen haalari ei tosin taida olla, mutta turkkia se tulee suojaamaan.

Kylmääkin kylmempää

Tänään sitä sitten iltapäivällä marssittiin Netan kanssa kuvaamaan. Oli -20 astetta mikä on kuitenkin hyvä verrattuna eiliseen -30 asteeseen. Netta testasi eilen ja toissapäivänä mantteliaan, eikä kai yrittänyt silloin kulkea kolmella jalalla. Manttelia pitää vähän korjata jalkakuminauhasysteemeistä, koska toinen niistä on liian löysällä.

On hanget, korkeat nietokset

Tänään pakkasta on ollut melkein kolmekymmentä astetta, eilen onneksi vähemmän joten eilen pääsin aamulenkillä kuvaamaan. Alla muutama kuva eiliseltä.

Lisäksi Netan mantteli valmistui. Perjantaina tein kaavat ja vanhasta verhokankaasta harjoitusversion. Lauantaina leikkasin kankaat kaavojen mukaan ja fleecestä ei saatu yhtenäistä palaa, joten ompelin vuorin sitten kahdesta palasta ompelemalla ne ensin kiinni toisiinsa. Sitä ennen siksakkasin päällyskankaan.

Lauantaina myös leikkasin kirjaimet, jotka mantteliin tulivat. Manttelin molemmilla puolilla lukee siis "NETTA". Lauantai-iltana siksakkasin niitä ja viimeisen A:n kohdalla ompelukone meni jumiin ja neula irtosi.

Homma jatkui sitten eilen, kun ompelukoneen neula vaihdettiin. Siksakkasin sen A:n ja sitten harsin kirjaimet kiinni mantteliin ja ompelin. Sen jälkeen vuorossa oli vuorin harsiminen ja ompeleminen ja viimeisenä kuminauhat, jotka takaosassa pitävät manttelin Netan päällä paikoillaan. Nekin tuli harsittua ensin kiinni, onneksi äiti auttoi niiden kuminauhojen harsimislankojen irrottamisessa - ne olivat tiukassa.

Niin valmistui eilen illalla Netan talvimantteli, ensimmäinen iso käsityöprojektini joten työn jälki on sen mukaista.

Vielä kuva takaosasta, jotta jalkakuminauhat näkyvät.

Kylmä, kylmä talvi

On taas ollut tosi kylmää ja siitähän Netta ei tykkää ollenkaan. Sen varpaiden välit täyttyvät lumesta ja lenkeillä se yrittää joskus edetä kolmella jalalla... Eilen oli Netalla ihmettelemistä, kun meillä kävi lumenpudottajia pudottamassa lumet katolta.

Eilen tein kaavan Netan talvimantteliin, tai oikeastaan loimeen ja ompelin harjoituskappaleen vanhoista verhoista. Tänään aloin tehdä varsinaista versiota. Ompelukone tosin kuumeni ja siitä irtosi neula, joten mantteli tehdään loppuun huomenna jolloin siitäkin on täällä sitten enemmän.

Lisäksi kävin tänään Netan kanssa valokuvaamassa ja Netta yritti tosin välillä juosta pihaan ja leikkiä kuuroa...

Valotonta kuvaamista ja näpertelyä

Tänään aamulenkillä testattiin Netan huomiohuivia, joskaan ei ollut enää kovin pimeää. Ihan hyvin toimi, mutta ei pysynyt suorassa vaan kallistui oikealle. Hyvä, ettei vasemmalle, kun tien vasenta puoltahan aina kuitenkin kävellään.

Lisäksi Netta oli tänään ulkona ja istui söpösti koiratarhan lumikukkulan päällä, joten olihan siinä pakko hakea kamera ja mennä ulos heilumaan, vaikkei valoa tainnutkaan ihan tarpeeksi olla.

Sitten käsitöihin. Tein pussukan/säilytysjutun Netan ohennussaksille ja tassusaksille. Tämä ei ollut onneksi mikään vaikea juttu, ensin siksakkasin reunat ja sitten piti ommella kiinni reunoilta ja kääntää ympäri. Alla olevassa kuvasta taitaa olla vaikea hahmottaa mitään. Mustia juttuja on niin ihana kuvata...

Sitten sakset menossa pussukkaan. Tämä ehkä vähän auttaa hahmottamaan jotakin.

Pussukka kiinni, eli reuna työnnettiin sinne sisään. Onpa taas selvä kuva.

Käsityöräpeltämistä - Nettaa varten

Nyt on tullut sitten harrastettua hieman käsityöräpeltämistä - Netan vuoksi ja Nettaa varten. Itse Netta tosin onnellisesti nukkuu nyt sängyllä välittämättä vähääkään mistään.

Tuli tehtyä Netalle huomiohuivi. Idea lähti Hurtta Lifeguard-huivista, jollaista en kuitenkaan raaskisi ostaa. Pähkäilin loppuviikosta, että mistä materiaalista sen tekisi ja äiti ehdotti, että siitä vanhasta heijastinliivistä, joka ei kenellekään mahdu.

Niinpä siis tapahtui. Ensin geokolmion ja viivoittimen kanssa räpelsin muutamat kaavat, kunnes sopiva kaava löytyi. Tänään sitten ompelin ensin "harjoitushuivin" vanhasta verhokankaasta ja sitten tässä illalla kulutin aikaa oikean huivin tekemisessä.

Aikaa tosiaan kului, kun eri taitosten sun muiden takia piti harsia ja sitten ommella ompelukoneella ja taas harsia ja niin poispäin, mutta lopulta siitä sitten tuli valmis.

Kiinnitysongelman ratkaisunkin keksin eilen. Etsin pannan, jota ei käytetä ikinä. Tai siis katsoin ensin eri pantoja, mitä meillä on tallessa ja löysin lopulta yhden vanhan, mitä Netta on käyttänyt mätsäreissä silloin, kun ei ollut vielä ketjupantaa.

Netan, Mirun ja Vilkun ulkoilupuuhia

Videotervehdykset kaikilta koirilta - koko koiralauman ulkoilupuuhia tältä päivältä.

Ulkoiluextra

Pitkään olen tätä postausta miettinyt ja tässä sitä nyt ollaan. Jaksoin siirtää kuvat koneelle, joten heti piti tietysti tulla tänne raportoimaan. Ja tietysti huomasin unohtaneeni kuvata herkkupussukan, jossa herkkuja lenkillä kuljetetaan. No jaa.

Hurtta Pro-valjaat ja puolikuristava panta. Valjaat ovat jokapäiväisessä käytössä. Ennen niitä Netta ehti käyttää tuota puolikuristavaa pantaa hyvinkin ja on hyvä olla olemassa joku hyvä panta, jos sitä vaikka joskus jossain tarvittaisiin. Kuten vaikka jollain kurssilla.

Netan hihna. Ollut Netan pentuajan jälkeen käytössä niin toisella pentukurssilla, tokossa kuin lenkeilläkin. Ostin tämän pari-kolme vuotta sitten Citymarketista, kun se oli alennuksesta. Hintaa oli viisi euroa. Ei ollenkaan paha hinta.

Hurtta Pro-sademantteli Netan päällä. Tästä täällä onkin jo ehditty mainita. Ai miten niin sininen Hurtta-fani?

Autovaljaat ja kiinnike. Valjaat tuli kai tuossa viime viikonloppuna säädettyä sopiviksi. Vielä ei ole autossa testattu, mutta onhan tässä aikaa.

Näyttelyhihna ja panta. Ja myönnetään suoraan, ettei liity ulkoiluun, mutta eivät autovaljaatkaan liity ja onhan tämäkin hihna. Kuva on otettu ennen kuin kuulin Petsiessä, miten tuollaisen silmukkahihnan saa ketjupantaan kiinni. Ja minä kun jo ehdin miettiä, pitääkö tuota hihnaa purkaa tai jotain ja koko juttu olikin helppo homma. Tyypillistä?

LUXO-hihna. Ehkä kerran käytetty, ostin syksyllä Helsingistä Mustista ja Mirristä neljällä eurolla. Oli alennuksessa ja näyttikin niin kivalta.

Lisää hihnoja. Vasemmalla Kaunotar ja Kulkuri-hihna, hyvin vähän käytetty. Kahden euron Citymarket-löytö sekin silloin joskus pari-kolme vuotta sitten. Keskellä vaaleanpunainen lyhyt hihna, ostettiin joko Helsingistä tai Porvoosta kesällä ja maksoi n. 10 e. Oikealla punainen TopCanis-hihna, joka myös ostettiin Helsingistä tai Porvoosta (en millään muista, kumpi noista "pentuajan hihnoista" on ostettu Helsingistä ja kumpi Porvoosta). Hintaa oli silläkin n. 10 €.

Punaisesta hihnaahan käytettiin ihan aktiivisestikin lenkillä ja siinä onkin Netan hampaanjäljet yhdessä kohtaa ja yksi solmukin. Myös ensimmäisen pentukoulun tämä hihna ehti nähdä. Nyt sitä ei olekaan käytetty.

LUXO:n kullanhohtoinen panta. Tätä käytettiin, kunnes hankittiin Hurtta Pro:n puolikuristava panta. Tämä kullanhohtoinen kun oli muuten hyvä, mutta Netan turkin alta oli hankala hahmottaa sitä, missä on lenkki, johon hihna kiinnitetään. Tilattiin PetNetStoresta.

Tuota punaista pantaa ei ole käytetty kertaakaan. Taisi olla euron löytö Joensuun näyttelystä keväällä. Netta käytti ensimmäisenä panta tuollaista pantaa, joka oli sininen ja jossa oli kirjavaa kuviota.